We Philologists Complete Works of Friedrich Nietzsche, Volume 8

By Friedrich Nietzsche

Page 19

with. It is my firm conviction that to have written a single
line which is deemed worthy of being commented upon by scholars of a
later time, far outweighs the merits of the greatest critic. There is a
profound modesty about philologists. The improving of texts is an
entertaining piece of work for scholars, it is a kind of riddle-solving;
but it should not be looked upon as a very important task. It would be
an argument against antiquity if it should speak less clearly to us
because a million words stood in the way!


56

A school-teacher said to Bentley, "Sir, I will make your grandchild as
great a scholar as you are yourself." "How can you do that," replied
Bentley, "when I have forgotten more than you ever knew?"


57

Bentley's clever daughter Joanna once lamented to her father that he had
devoted his time and talents to the criticism of the works of others
instead of writing something original. Bentley remained silent for some
time as if he were turning the matter over in his mind. At last he said
that her remark was quite right; he himself felt that he might have
directed his gifts in some other channel. Earlier in life, nevertheless,
he had done something for the glory of God and the improvement of his
fellow-men (referring to his "Confutation of Atheism"), but afterwards
the genius of the pagans had attracted him, and, _despairing of
attaining their level in any other way_, he had mounted upon their
shoulders so that he might thus be able to look over their heads.


58

Bentley, says Wolf, both as man of letters and individual, was
misunderstood and persecuted during the greater part of his life, or
else praised maliciously.

Markland, towards the end of his life--as was the case with so many
others like him--became imbued with a repugnance for all scholarly
reputation, to such an extent, indeed, that he partly tore up and
partly burnt several works which he had long had in hand.

Wolf says: "The amount of intellectual food that can be got from
well-digested scholarship is a very insignificant item."

In Winckelmann's youth there were no philological studies apart from the
ordinary bread-winning branches of the science--people read and
explained the ancients in order to prepare themselves for the better
interpretation of the Bible and the Corpus Juris.


59

In Wolf's estimation, a man has reached the highest point of historical
research when he is able to take a wide and general view of the whole
and of the profoundly conceived distinctions in the developments in art
and the different styles of art. Wolf acknowledges,

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 17
Mutta ei se ole jalon vaara, että hänestä saattaisi tulla hyvä, vaan julkea, pilkkaaja, tyhjäksitekijä.
Page 22
Halkeava sinä olet kerran ja rapeutuva monista pisaroista.
Page 25
Totisesti, viekas Minä, tuo lemmetön, joka tahtoo hyötyään monen hyödyssä: se ei ole lauman alkuperä, vaan sen perikato.
Page 27
Näytä minulle, ettet ole yksi noista himokkaista ja kunnianjanoisista! Oi, niin monta suurta ajatusta on olemassa, jotka eivät saa muuta aikaan kuin palkeet: ne paisuttavat ja tekevät tyhjemmiksi.
Page 35
Suuksi olen minä kokonaan tullut ja puron kohinaksi, joka korkeilta kallioilta lähtee: alas laaksoihin minä tahdon puheeni syöstä.
Page 39
Mutta viimein se saapuu ja herää ja ruhjoo ja nielee sen, mikä sen varaan majojansa rakensi.
Page 53
Tosin rakastan hänessä härän niskaa: mutta nyt minä tahdon nähdä myös enkelin silmän.
Page 70
nyt yhdistyneet yhdeksi.
Page 73
_Mutta siellä makasi ihminen!_ Ja tuolla! Koira, hyppien, karvat pystyssä, vinkuen, -- nyt se näki minun tulevan -- silloin se ulvoi jälleen.
Page 78
_ Ja tämän ulkokultaisuuden minä huomasin olevan.
Page 84
Minä kuulen ja tunnen hajusta sen: heidän metsästys- ja saarroshetkensä tuli, ei tosin hurjan metsästyksen, vaan kesyn ramman nuuskivan salaripinäisen ja rukoussipinäisen metsästyksen, -- -- sielukkaiden teeskentelijöiden hiirestämishetki: kaikki sydän-hiirensatimet ovat nyt jälleen viritetyt! Ja missä minä esiripun nostan, siellä syöksyy yöperhonen ulos.
Page 98
-- Mutta mihin ikinä te nousette minun kanssani, oi veljeni: pitäkää huoli, ettei yhtään _kärkkyilijää_ nouse teidän kanssanne! Kärkkyilijä: se on mato, mateleva, kiemurtelevainen, joka tahtoo tulla lihavaksi teidän sairaissa haavoittuneissa sopissanne.
Page 101
Ja autuudelta teistä täytyy tuntua painaa kätenne vuosituhansille kuin vahaan, -- -- autuudelta, kirjoittaa vuosituhansien tahdolle kuin metalliin, -- kovempina kuin metalli, jalompina kuin metalli.
Page 121
Oi saavu taas, mun tuntematon jumalani! mun tuskani! mun -- onneni viimeinen! 2.
Page 129
" "Mutta he eivät ottaneet minua vastaan, sanoi vapaaehtoinen kerjäläinen, sinähän tiedät sen.
Page 136
"Ette te ole myöskään kyllin kauniita ja.
Page 149
Sen jumala paratkohon! Aamen! Täss' istun ma nyt, tässä keitaassa pienimmässä, kuin taateli ikään, läpipehmeä, ruskea, kultasyinen, himoiten pyöreää tytön suuta, mut enemmän vielä tyttömäisiä jääkylmiä valkeita viiltäviä puru-hampaita: niit' ikävöitsee näät sydän jokaisen taatelin kuuman.
Page 151
Ja, totisesti! kaikki nuo korkeammat ihmiset, nuo kaksi kuningasta, virkajättö paavi, kehno loihtija, vapaaehtoinen kerjäläinen, vaeltaja ja varjo, vanha tietäjä, hengeltä tunnollinen ja rumin ihminen: he makasivat kaikki lasten ja uskovaisten vanhojen naisten lailla polvillaan ja rukoilivat aasia.
Page 155
Mutta Zarathustra pani kolmannen kerran käden suulleen ja puhui: _"Tulkaa! Tulkaa! Tulkaa! Vaeltakaamme nyt! Hetki on saapunut: vaeltakaamme yöhön!"_ 3.
Page 156
-- Ah! ah! Koira ulvoo, kuu paistaa.