Thus Spake Zarathustra: A Book for All and None

By Friedrich Nietzsche

Page 243

down. Examining these heterodox
pronouncements a little more closely, however, we may possibly perceive
their truth. Regarding good and evil as purely relative values, it
stands to reason that what may be bad or evil in a given man, relative
to a certain environment, may actually be good if not highly virtuous
in him relative to a certain other environment. If this hypothetical man
represent the ascending line of life--that is to say, if he promise all
that which is highest in a Graeco-Roman sense, then it is likely that
he will be condemned as wicked if introduced into the society of men
representing the opposite and descending line of life.

By depriving a man of his wickedness--more particularly nowadays--
therefore, one may unwittingly be doing violence to the greatest in him.
It may be an outrage against his wholeness, just as the lopping-off of a
leg would be. Fortunately, the natural so-called "wickedness" of higher
men has in a certain measure been able to resist this lopping process
which successive slave-moralities have practised; but signs are not
wanting which show that the noblest wickedness is fast vanishing from
society--the wickedness of courage and determination--and that Nietzsche
had good reasons for crying: "Ah, that (man's) baddest is so very small!
Ah, that his best is so very small. What is good? To be brave is good!
It is the good war which halloweth every cause!" (see also par. 5,
"Higher Man").

Chapter LX. The Seven Seals.

This is a final paean which Zarathustra sings to Eternity and the
marriage-ring of rings, the ring of the Eternal Recurrence.

...

PART IV.

In my opinion this part is Nietzsche's open avowal that all his
philosophy, together with all his hopes, enthusiastic outbursts,
blasphemies, prolixities, and obscurities, were merely so many gifts
laid at the feet of higher men. He had no desire to save the world. What
he wished to determine was: Who is to be master of the world? This is
a very different thing. He came to save higher men;--to give them that
freedom by which, alone, they can develop and reach their zenith (see
Note on Chapter LIV., end). It has been argued, and with considerable
force, that no such philosophy is required by higher men, that, as a
matter of fact, higher men, by virtue of their constitutions always, do
stand Beyond Good and Evil, and never allow anything to stand in the
way of their complete growth. Nietzsche, however, was evidently not so
confident about this. He would probably have argued that we only see the
successful cases. Being a great man himself, he was well aware

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 2
Mikä on suurinta, minkä voitte elää? Se on suuren ylenkatseen hetki.
Page 3
Minä rakastan sitä, joka hyveestään tekee halunsa ja kohtalonsa: niin hän tahtoo hyveensä takia vielä elää eikä enää elää.
Page 20
Väärää on kaikki valtiossa; varastetuin hampain se puree, tuo purevainen.
Page 50
Mutta sen tulee olla teidän mielenne mukainen ja taipua teidän edessänne! Niin tahtoo teidän tahtonne.
Page 55
" -- Oi, te herkkätunteiset teeskentelijät, te himokkaat! Teiltä puuttuu pyyteen viattomuutta: ja nyt te solvaatte senvuoksi pyytämistä! Totisesti, te ette luovina, synnyttävinä, syntymishaluisina rakasta maata! Missä on viattomuutta? Siellä missä on tahtoa synnyttämiseen.
Page 64
"Onko hän lupaavainen? Vai täyttäjä? Valloittavainen? Vai perijä? Syksy? Vai aurankärki? Lääkäri? Vai terveeksitullut? "Onko hän runoilija? Vai totuuttarakastavainen? Vapauttaja? Vai kesyttäjä? Hyvä? Vai paha? "Minä vaellan ihmisten joukossa kuin tulevaisuuden sirpaleitten joukossa: sen tulevaisuuden, jonka minä näen! "Ja tämä on koko minun haluni ja harrastukseni, että minä yhdeksi runoilisin ja yhdistäisin, mikä on sirpaletta ja arvoitusta ja kauhistuttavaa sattumaa.
Page 73
Silloin se _huusi_: kuulinko minä milloinkaan koiran niin huutavan apua? Ja, totisesti, mitä minä näin, sellaista en milloinkaan nähnyt.
Page 79
"Minä palvelen, sinä palvelet, me palvelemme" -- niin rukoilee täällä hallitsevienkin ulkokultaisuus, -- ja voi, jos ensimäinen herra on _vain_ ensimäinen palvelija! Oi, heidänkin ulkokultaisuuksiinsa lensi minun silmäni uteliaisuus; ja hyvin minä arvasin kaiken heidän kärpäsonnensa ja heidän surinansa aurinkoisilla ikkunanruuduilla.
Page 80
-- "Kuitenkin, miksi minä puhun, kun yhdelläkään ei ole _minun_ korviani! Täällä on vielä yhden hetken liian varhaista minulle.
Page 86
päivää kuljettavaa, kunnes hän jälleen pääsi luolaansa ja eläintensä luo; mutta hänen sielunsa riemuitsi alati hänen lähestyvästä kotiintulostaan.
Page 106
Oi sieluni, sinun maanvaltakuntasi minä annoin juoda kaiken viisauden, viisauden kaikkia uusia viinejä ja kaikkia sen ikivanhoja väkeviä viinejäkin.
Page 113
Seuraavana päivänä Zarathustra istui jälleen kivellään luolan edustalla, sillä aikaa kuin hänen eläimensä kuljeksivat ympäri maailmalla hankkiakseen kotia uutta ravintoa, myöskin uutta hunajaa: sillä Zarathustra oli käyttänyt ja tuhlannut vanhan hunajan aina viimeiseen jyväseen saakka.
Page 128
"Ja puhu etenkin minun eläinteni kanssa! Ylpein eläin ja viisain eläin -- niiden pitäisi kai olla meille molemmille oikeat neuvonantajat!" -- -- Näin puhui Zarathustra ja kulki tietänsä, miettiväisemmin ja hitaammin kuin ennen: sillä hän kysyi itseltään paljoa eikä tiennyt helposti vastata itselleen.
Page 134
Mutta se oli herjausta: sen minä opin nyt.
Page 138
Mutta ihminen ei elä yksin leivästä, vaan myöskin hyvien lampaiden lihasta, joita minulla on kaksi: "-- ne ovat kiireellisesti teurastettavat ja höystettävät salvia-yrtillä, valmistettavat, niin minä tahdon.
Page 141
Tuska saa kanat ja runoilijat kaakottamaan.
Page 147
"Nämä kuninkaat voivat tosin vielä näyttää hyvää naamaa meidän edessämme: sen he oppivat näet parhaiten meistä kaikista tänään! Mutta jos heillä ei olisi yhtään todistajaa, niin minä lyön vetoa, että tuo ilkeä leikki valtaisi jälleen heidätkin -- "-- vaeltavien pilvien, kostean alakuloisuuden, peitettyjen taivasten, varastettujen aurinkojen, ulvovien syystuulien ilkeä leikki, "-- meidän ulvontamme ja hätähuutomme ilkeä leikki: jää meidän luoksemme, oi Zarathustra! Täällä on paljon kätkettyä kurjuutta, joka tahtoo puhua, paljon iltaa, paljon pilveä, paljon helteistä ilmaa! "Sinä ravitsit meitä vahvalla miehenruualla ja voimakkailla lauseilla: älä salli, että jälkiruuan.
Page 151
"Tämä päivä on voitto: hän väistyy jo, hän pakenee, _raskauden henki_, minun vanha veriviholliseni! Kuinka hyvin mieliikään tämä päivä päättyä, joka alkoi niin huonosti ja raskaasti.
Page 153
" -- "Ja entä sinä, sanoi Zarathustra hengeltä tunnolliselle, punnitsepas ja pane sormi nenällesi! Eikö tässä mikään sodi omaatuntoasi vastaan? Eikö sinun henkesi ole liian puhdas tähän rukoilemiseen ja näiden rukousveljien höyryyn?" "Jotakin on tässä, vastasi tunnollinen ja pani sormen nenälleen, jotakin on tässä näytelmässä, joka tekee hyvääkin minun omalletunnolleni.
Page 158
"Minun kotkani on valveilla ja kunnioittaa minun laillani aurinkoa.