Thus Spake Zarathustra: A Book for All and None

By Friedrich Nietzsche

Page 238

new doctrine has of
surviving, nowadays, depends upon its being given to the world in some
kind of art-form. Just as prophets, centuries ago, often had to have
recourse to the mask of madness in order to mitigate the hatred of those
who did not and could not see as they did; so, to-day, the struggle for
existence among opinions and values is so great, that an art-form
is practically the only garb in which a new philosophy can dare to
introduce itself to us.

Pars. 3 and 4.

Many of the paragraphs will be found to be merely reminiscent of former
discourses. For instance, par. 3 recalls "Redemption". The last verse
of par. 4 is important. Freedom which, as I have pointed out before,
Nietzsche considered a dangerous acquisition in inexperienced or
unworthy hands, here receives its death-blow as a general desideratum.
In the first Part we read under "The Way of the Creating One", that
freedom as an end in itself does not concern Zarathustra at all. He says
there: "Free from what? What doth that matter to Zarathustra? Clearly,
however, shall thine eye answer me: free FOR WHAT?" And in "The
Bedwarfing Virtue": "Ah that ye understood my word: 'Do ever what ye
will--but first be such as CAN WILL.'"

Par. 5.

Here we have a description of the kind of altruism Nietzsche exacted
from higher men. It is really a comment upon "The Bestowing Virtue" (see
Note on Chapter XXII.).

Par. 6.

This refers, of course, to the reception pioneers of Nietzsche's stamp
meet with at the hands of their contemporaries.

Par. 8.

Nietzsche teaches that nothing is stable,--not even values,--not
even the concepts good and evil. He likens life unto a stream. But
foot-bridges and railings span the stream, and they seem to stand
firm. Many will be reminded of good and evil when they look upon these
structures; for thus these same values stand over the stream of life,
and life flows on beneath them and leaves them standing. When, however,
winter comes and the stream gets frozen, many inquire: "Should not
everything--STAND STILL? Fundamentally everything standeth still." But
soon the spring cometh and with it the thaw-wind. It breaks the ice, and
the ice breaks down the foot-bridges and railings, whereupon everything
is swept away. This state of affairs, according to Nietzsche, has now
been reached. "Oh, my brethren, is not everything AT PRESENT IN FLUX?
Have not all railings and foot-bridges fallen into the water? Who would
still HOLD ON to 'good' and 'evil'?"

Par. 9.

This is complementary to the first three verses of par. 2.

Par. 10.

So far, this is perhaps the most important

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 9
Hyveen opetusistuimista.
Page 11
Ja totisesti! ei se tullut luokseni tuonpuolisuudesta! Mitä tapahtui, veljeni? Minä voitin itseni, kärsivän itseni, kannoin oman tuhkani vuorille, kirkkaan liekin löysin minä itselleni.
Page 12
Totisesti, hän ei suutu heidän tapaansa lohduttaa itseään ja olla kiittämättömiä.
Page 21
Veljeni, tahdotteko siis tukehtua heidän kitojensa ja halujensa höyryihin? Ennemmin särkekää ikkunat ja hypätkää ulos! Väistykää toki tuon pahan hajun tieltä! Vetäytykää toki pois noiden tarpeettomien epäjumalanpalveluksesta! Väistykää toki tuon pahan hajun tieltä! Vetäytykää pois noiden ihmisuhrien savusta! Vapaana on maa vielä nytkin suurille sieluille.
Page 38
Mutta sienen kaltainen on pieni ajatus: se ryömii ja köyristyy eikä tahdo missään olla -- kunnes koko ruumis on laho ja lakastunut pienistä sienistä.
Page 40
Veri myrkyttää puhtaimmankin opin sydämen harhaluuloksi ja vihaksi.
Page 65
" -- Näin puhui Zarathustra.
Page 70
-- Näin puhui Zarathustra vuoren huipulla, missä oli kylmä; mutta kun hän tuli meren läheisyyteen ja viimein seisoi yksin kallioiden keskellä, silloin hän oli tiellä väsynyt ja käynyt vielä kaipaavammaksi kuin milloinkaan ennen.
Page 78
Sillä se vain, kenessä on kyllin miestä, tulee naisessa _naisen -- lunastamaan.
Page 86
Pimeässä näet on aika raskaampaa kantaa kuin valossa.
Page 90
Minun käteni -- on narrinkäsi: voi kaikkia pöytiä ja seiniä, joissa vielä on tilaa narrikoruille ja narritöherryksille! Minun jalkani -- on hevosenjalka: sillä minä kapsutan, nelistän yli kantojen ja kivien, ristiin rastiin yli kenttien, ja olen pirullisen iloinen kaikesta nopeasta juoksusta.
Page 98
18.
Page 103
-- -- "Oi Zarathustra, sanoivat eläimet nyt, sellaisille, jotka ajattelevat niinkuin me, tanssivat kaikki kappaleet itsestään: saapuu ja sulkee käden käteen ja nauraa ja pakenee -- ja tulee takaisin.
Page 129
"Älä puhu minusta, sinä kummallinen, herttainen! sanoi Zarathustra ja suojeli itseään hänen hellyydeltään, puhu ensin minulle itsestäsi! Etkö sinä ole se vapaaehtoinen kerjäläinen, joka kerran viskasi luotansa suuren rikkauden, "-- joka häpesi rikkauttaan ja rikkaita ja pakeni köyhimpien tykö, lahjoittaakseen heille runsautensa ja sydämensä? Mutta he eivät ottaneet vastaan häntä.
Page 134
Mutta se oli herjausta: sen minä opin nyt.
Page 136
"Ken näet itse seisoo sairailla ja heikoilla jaloilla, teidän laillanne, hän tahtoo ennen kaikkea, tietäköönpä hän sen sitten tai kätkeköön sen itseltään: tulla _säästetyksi_.
Page 144
-- "Mutta nyt se käy minun kimppuuni ja voittaa minut, tämä alakuloisuuden henki, tämä iltahämärä-perkele: ja, totisesti, te korkeammat ihmiset, häntä haluttaa -- "-- aukaiskaa vain silmänne! -- häntä haluttaa tulla _alastomana_, miehenäkö vai naisena, sitä minä en vielä tiedä: mutta hän tulee, hän voittaa minut, voi! aukaiskaa mielenne! "Päivä soinnahtaa pois, kaikelle tulee nyt ilta, parhaimmallekin; kuulkaa nyt ja nähkää, te korkeammat ihmiset, mikä perkele, olipa mies tai nainen, tämä ilta-alakuloisuuden henki on!" Näin puhui vanha loihtija, katsoi viekkaana ympärilleen ja tarttui sitten harppuunsa.
Page 146
"Pelko näet -- se on ihmisen peri- ja perustunne, pelko selittää kaiken, perisynnin ja perihyveen.
Page 148
"Te ette usko, kuinka somina he istuivat siinä, kun eivät tanssineet, syvinä, mutta vailla ajatuksia, niinkuin pienet salaisuudet, niinkuin suljetut arvoitukset, niinkuin jälkiruoka-pähkinät -- "-- kirjavina ja vieraina tietysti, mutta pilvettöminä: arvoituksina, jotka antavat ratkaista itsensä: näiden tyttöjen huviksi minä mietin silloin jälkiruoka-virren.
Page 153
"Jumala lienee iäinen, hurskaimpien todistuksen mukaan: kenellä on niin paljon aikaa, hän antaa itselleen aikaa.