Thus Spake Zarathustra: A Book for All and None

By Friedrich Nietzsche

Page 206

other leg--
In the sanctified precincts,
Nigh her very dearest, very tenderest,
Flapping and fluttering and flickering skirting.
Yea, if ye should, ye beauteous friendly ones,
Quite take my word:
She hath, alas! LOST it!
Hu! Hu! Hu! Hu! Hu!
It is away!
For ever away!
The other leg!
Oh, pity for that loveliest other leg!
Where may it now tarry, all-forsaken weeping?
The lonesomest leg?
In fear perhaps before a
Furious, yellow, blond and curled
Leonine monster? Or perhaps even
Gnawed away, nibbled badly--
Most wretched, woeful! woeful! nibbled badly! Selah.

Oh, weep ye not,
Gentle spirits!
Weep ye not, ye
Date-fruit spirits! Milk-bosoms!
Ye sweetwood-heart
Purselets!
Weep ye no more,
Pallid Dudu!
Be a man, Suleika! Bold! Bold!
--Or else should there perhaps
Something strengthening, heart-strengthening,
Here most proper be?
Some inspiring text?
Some solemn exhortation?--
Ha! Up now! honour!
Moral honour! European honour!
Blow again, continue,
Bellows-box of virtue!
Ha!
Once more thy roaring,
Thy moral roaring!
As a virtuous lion
Nigh the daughters of deserts roaring!
--For virtue's out-howl,
Ye very dearest maidens,
Is more than every
European fervour, European hot-hunger!
And now do I stand here,
As European,
I can't be different,

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 4
Maa on silloin käynyt pieneksi ja sen päällä hyppii viimeinen ihminen, joka tekee kaiken pieneksi.
Page 28
Miksi hiivit niin arkana hämyssä, Zarathustra? Ja mitä pidät niin varovasti kätkössä viittasi alla? "Onko se aarre, jonka olet saanut lahjaksi? vai lapsi, joka on sinulle syntynyt? Vai käytkö nyt itse varkaitten teillä, sinä pahojen ystävä?" -- Totisesti, veljeni! puhui Zarathustra, se on aarre, jonka olen saanut lahjaksi: pieni totuus se on, jota minä kannan.
Page 40
Oi, tämä on minun murheeni: olioiden perusteeseen on valheteltu palkka ja rangaistus -- ja nyt vielä teidän sielujenne pohjaankin, te siveelliset.
Page 42
Ja moni, joka kääntyi pois elämästä, kääntyi ainoastaan pois roskaväestä: hän ei tahtonut jakaa kaivoa ja liekkiä ja hedelmää roskaväen kanssa.
Page 54
teidän värivälkettänne! Totisesti, ei voisi teillä olla parempaa naamiota, te nykyaikaiset, kuin omat kasvonne ovat! Kuka voisi teitä -- _tuntea_! Kirjoitettuina täyteen menneisyyden merkkejä ja nämäkin merkit uusilla merkeillä tuhrittuina: näin te olette kätkeneet itsenne hyvin kaikilta merkkeinselittäjiltä! Ja jos on munaskuittenkin tutkija: kukapa vielä uskoo, että teillä on munaskuut! Väreistä te näytätte olevan leivotuita ja yhteenliimatuista liuskoista.
Page 57
Kekseliäinä pienissä viekkauksissa he odottavat sellaisia, joiden tietäminen kulkee veltoin jaloin, -- hämähäkkien lailla he odottavat.
Page 67
Hiljaisin hetki.
Page 68
" -- Ja minä vastasin: "Mitä minun nöyryyteni nahka on jo kärsinyt! Korkeuteni juurella minä asun: miten korkeita minun huippuni ovat? Kukaan ei ole sanonut minulle sitä.
Page 84
_ Muut: niitä ovat aina nuo kaikkein useimmat, arkipäiväisyys, liikanaiset, nuo aivan-liian-monet -- kaikki nämä ovat pelkureja! -- Ken minun lajiani on, hänen tiensä yli tulevat myös minun lajini elämänkokemukset juoksemaan: niin, että hänellä täytyy olla ensimäisinä tovereina ruumiita ja silmänkääntäjiä.
Page 88
_Hekuma, vallanhimo, itsekkäisyys:_ nämä kolme tulivat tähän saakka parhaimmin kirotuiksi ja pahimmin kielletyiksi ja valhetelluiksi, -- nämä kolme minä tahdon inhimillisen hyvin punnita.
Page 91
Paljon kätkettyä hyvyyttä ja voimaa ei tule milloinkaan ilmi; oivallisimmat herkkupalat eivät saa yhtään maistajaa.
Page 95
Tietäjien ja tähteinselittäjien ympäri pyöri tähänsaakka tämän houreen pyörä.
Page 104
Kuinka hyvin te tiedätte, minkä lohdutuksen minä löysin itselleni seitsemässä päivässä! "Että minun jälleen täytyy laulaa, -- sen lohdutuksen minä löysin itselleni ja tämän elpymisen: tahdotteko te siitäkin heti tehdä laulun?" -- "Älä puhu enää, vastasivat hänen eläimensä hänelle uudelleen; ennemmin, sinä elpyvä, valmista itsellesi ensin lyyry, uusi lyyry! "Sillä katso, oi Zarathustra! Sinun uusiin lauluihisi tarvitaan uusia lyyryjä.
Page 110
Jos minä joskus täysin siemauksin join siitä kuohuvasta höyste- ja sekoitusmaljasta, jossa kaikki oliot ovat hyvin sekoitettuina: jos minun käteni joskus valoi kaukaisimman lähimmäksi, ja tulen hengeksi ja riemun kärsimyksesi ja pahimman parhaimmaksi: jos minä itse olen rae siitä lunastavasta suolasta, joka saa aikaan sen, että kaikki oliot sekoittuvat hyvin sekoitusmaljassa: -- sillä on olemassa suola, joka sitoo hyvän pahaan; ja pahinkin on höystämisen ja viimeisen ylitsekuohumisen arvoinen: -- oi miten palava kaipuu minulla täytyykään olla iäisyyteen ja sormuksien hääsormukseen, -- takaisintulon sormukseen! En ikinä vielä tavannut naista, jolta olisin lapsia halannut, -- se olisi sitten oleva se nainen, jota minä rakastan: sillä sua rakastan, oi iäisyys! _Sua rakastan, oi iäisyys!_ 5.
Page 119
"Missä minun rehellisyyteni taukoo, siinä minä olen sokea ja tahdon ollakin sokea.
Page 127
Oi Zarathustra, suojele minua, sinä viimeinen turvapaikkani, sinä ainoa, joka minut arvasit: "-- sinä arvasit, millä mielellä se on, joka hänet surmasi.
Page 140
Älkää tahtoko mitään yli kykynne: on olemassa katala vääryys niissä, jotka tahtovat yli kykynsä.
Page 144
Ilmassa seljenneessä, kun kasteen lohdutus jo alas maahan kumpuaa, näkymättä ja kuulumatta -- näet pehmeä-anturainen on lohduntuoja kaste kuin lohdutus-lempeät kaikki --: sydän kuuma, sa muistatko silloin, miten janosit kerran, pisarkylpyä kyynelten taivahisten, palaneena ja pakahtuneena, kulonurmi-poluilla kun pahat iltaisen auringon-katseet sua kiersivät lomitse mustien puitten, tulihehkuvat, ilkkuvat häikäisy-katseet? Sinä? -- _totuuden_ vapaa mieskö? -- ne ilkkui -- Ei! Runoniekka vain! vain eläin, viekas, ryöstävä, hiipivä, jonk' on valhetella pakko, pakko valhetella tieten ja taiten: peto saaliin-ahne, kirjo-naamioinen, oma naamionsa, oma saalihinsa -- _sekö_ -- totuuden vapaa mies? Ei! Narri vain! Runoniekka vain! Vain kirjavia puhuva, vain narrin-naamiosta kirjavia kirkuva, sanasiltoja valheen kiipeileväinen, kirjokaaria käyden, välisiltoja vaappuen valetaivasten, valemaitten, ympäri liidellen, ympäri laadellen, -- _vain narri, vain runoniekka!_ _Sekö_ -- totuuden vapaa mies? .
Page 152
"Mieluummin palvelen jumalaa näin, tässä hahmossa, kuin ei missään hahmossa! Ajattele tätä sanaa, korkea ystäväni: sinä huomaat kohta, että sellaisessa sanassa on viisautta.
Page 159
"_Merkki tulee_", puhui Zarathustra ja muuttui.