Thus Spake Zarathustra: A Book for All and None

By Friedrich Nietzsche

Page 194

legs! Do not get yourselves
CARRIED aloft; do not seat yourselves on other people's backs and heads!

Thou hast mounted, however, on horseback? Thou now ridest briskly up
to thy goal? Well, my friend! But thy lame foot is also with thee on
horseback!

When thou reachest thy goal, when thou alightest from thy horse:
precisely on thy HEIGHT, thou higher man,--then wilt thou stumble!

11.

Ye creating ones, ye higher men! One is only pregnant with one's own
child.

Do not let yourselves be imposed upon or put upon! Who then is YOUR
neighbour? Even if ye act "for your neighbour"--ye still do not create
for him!

Unlearn, I pray you, this "for," ye creating ones: your very virtue
wisheth you to have naught to do with "for" and "on account of" and
"because." Against these false little words shall ye stop your ears.

"For one's neighbour," is the virtue only of the petty people: there it
is said "like and like," and "hand washeth hand":--they have neither the
right nor the power for YOUR self-seeking!

In your self-seeking, ye creating ones, there is the foresight and
foreseeing of the pregnant! What no one's eye hath yet seen, namely, the
fruit--this, sheltereth and saveth and nourisheth your entire love.

Where your entire love is, namely, with your child, there is also your
entire virtue! Your work, your will is YOUR "neighbour": let no false
values impose upon you!

12.

Ye creating ones, ye higher men! Whoever hath to give birth is sick;
whoever hath given birth, however, is unclean.

Ask women: one giveth birth, not because it giveth pleasure. The pain
maketh hens and poets cackle.

Ye creating ones, in you there is much uncleanliness. That is because ye
have had to be mothers.

A new child: oh, how much new filth hath also come into the world! Go
apart! He who hath given birth shall wash his soul!

13.

Be not virtuous beyond your powers! And seek nothing from yourselves
opposed to probability!

Walk in the footsteps in which your fathers' virtue hath already walked!
How would ye rise high, if your fathers' will should not rise with you?

He, however, who would be a firstling, let him take care lest he also
become a lastling! And where the vices of your fathers are, there should
ye not set up as saints!

He whose fathers were inclined for women, and for strong wine and flesh
of wildboar swine; what would it be if he demanded chastity of himself?

A folly would it be! Much, verily, doth it seem to me for such a one, if
he should be the husband of one or

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 8
Zarathustran puheet.
Page 10
Kunnioitusta esivaltaa kohtaan ja kuuliaisuutta, vieläpä vaaraakin esivaltaa kohtaan! Sitä tahtoo hyvä uni.
Page 13
Tosin, sinä tahdot antaa sille nimen ja sitä hyväellä; tahdot nipistää sitä korvasta ja kujeilla hänen kanssaan ratoksesi.
Page 26
Mutta sinä tahdot kulkea murheesi tietä, joka on tie itseesi? Niinpä näytä minulle oikeutesi ja voimasi siihen! Oletko sinä uusi voima ja uusi oikeus? Ensimäinen liikunto? Itsestään pyörivä pyörä? Voitko pakottaa tähdetkin itseäsi kiertämään? Oi, niin paljon on olemassa himoa korkeuteen! Kunnianhimoisten kouristuksia on niin monessa!.
Page 40
uskomaan heidän vapahtajaansa: vapahdetummille tulee hänen oppilaansa näyttää! Alastomina tahtoisin heidät nähdä: sillä kauneuden yksin tulisi saarnata parannusta.
Page 63
Mutta Zarathustra istui suorana vuoteellaan, ja katse outona.
Page 65
Mutta kyttyräselkäinen oli kuunnellut hänen puheensa ja peittänyt sen kestäessä.
Page 71
Mutta Zarathustra oli kaikkien niiden ystävä, jotka tekevät pitkiä matkoja eivätkä voi elää ilman vaaraa.
Page 73
-- Ei enää paimenena, ei enää ihmisenä -- muuttuneena, kirkastuneena, joka _nauroi_! Ei nauranut ihminen vielä milloinkaan maan päällä niin,.
Page 76
Että sinä tulit minun luokseni kauniina, kauneuteesi kätkettynä, että sinä mykkänä puhut minulle, selkeänä viisaudessasi: Oi miten hyvin minä arvaan kaiken häveliään sinun sielussasi! Ennen aurinkoa sinä tulit minun luokseni, minun, yksinäisimmän.
Page 86
päivää kuljettavaa, kunnes hän jälleen pääsi luolaansa ja eläintensä luo; mutta hänen sielunsa riemuitsi alati hänen lähestyvästä kotiintulostaan.
Page 90
l.
Page 103
Mutta hän kutsuu sitä "säälikseen".
Page 104
siltä himolta, mikä on kaikessa syytöksessä! Tuollaiset elämän syyttäjät: ne elämä voittaa yhdellä silmäniskulla.
Page 108
siell' leikki kultaisten kalojen hohtaa! "Jo uuvut! Tuoll' lampaita käy ja on ruskoa ehtoon: sulo soidessa paimenhuilun on uinahtaa unen kehtoon.
Page 110
sillä kirkkoja ja jumalanhautojakin minä rakastan, jos vain taivas puhtain silmin pilkistää niiden murtuneiden kattojen lomitse; kernaasti minä istun ruohon ja punaisen unikon lailla sortuneiden kirkkojen päällä -- oi miten palava kaipuu minulla täytyykään olla iäisyyteen ja sormuksien hääsormukseen, -- takaisintulon sormukseen! En ikinä vielä tavannut naista, jolta olisin lapsia halannut, -- se olisi sitten oleva se nainen, jota minä rakastan: sillä sua rakastan, oi iäisyys! _Sua rakastan, oi iäisyys!_ 3.
Page 111
" Näin puhui Zarathustra II, siv.
Page 120
Suorana maassa, värjyin kuin puolikuollut, jonka jalkoja lämmitetään, ja puistamana, oi! kuumetten outoin, vilun jääota-nuolista väriseväisnä, sun ajo-riistanas, aatos! sa sanomaton, sa peitetty, peljättäväinen! Sa metsämies pilvien takainen! Sun maahan-vasamoitsemanas, Sa ilkku-silmä, mua mi pimeydestä vaanit: -- niin minä makaan, kiemurtelen, kierielen kiduttamana iankaikkisten tuskien kaikkein, sun osumanas, sa metsämiesten julmin, sa tuntematon -- jumala! Osu syvempään! Osu vielä kerran! Sydän lävistä, särje tää! Miksi kidutat näin väkätylsin nuolin? Miksi katsot jälleen, sa ikiahne inehmotuskan, pahansuovin jumal-salama-silmin? Et tappaa tahdo, vain kiduttaa, kiduttaa? Mitä -- _minusta_ kidutat, sa pahansuopa tuntematon jumala? -- Hahaa! Sa hiivit luo? Tulet keskellä sydänyön, mitä tahdot? Puhu! Mua ahdistat, painat -- Haa! lähell' olet jo liian! Pois! Pois! Mun kuulet hengittävän, mun sydäntäni kuuntelet, sa kade, lemmenkade -- mille sitten? Pois! Pois! Miks sulla portaat? Vai mielitkö mennä mun sydämeeni, mun salaisimpiin aatoksiini niill' astua, niinkö? Hävytön! Tuntematon -- varas! Mitä mielit varastaa? Mitä mielit urkkia?, Mitä ilmi kiduttaa, sa kiduttaja! sa -- jumal-teloittaja! Vai tuleeko mun koirana maassa ryömiä sulle? Pois suunnilta innoittuneena, lempeä -- liehiä sulle? Työ turha! Pistä vain, sa tutkain julmin! Ei, en ole koira, -- sun riistasi vain, sa julmin metsämies! Sun vankisi ylpein, sa ryöväri pilvien takainen! Jo puhu viimein! Mitä _minulta_ tahdot, sa väijyjä teitten? Sa salama-vaippainen! Tuntematon! Sano, mitä _tahdot_, tuntematon -- jumala?.
Page 144
3.
Page 157
Kaikki ilo tahtoo kaikkien olioiden iäisyyttä, tahtoo hunajaa, tahtoo sakkaa, tahtoo juopunutta sydänyötä, tahtoo hautoja, tahtoo hauta-kyynel-lohtua, tahtoo kullattua iltaruskoa -- -- mitä ei ilo tahdo! se on janoovaisempi, sydämellisempi, nälkäisempi, hirvittävämpi, salaperäisempi kuin kaikki tuska, se tahtoo itseään, se puree itseensä, sormuksen tahto taistelee siinä -- -- se tahtoo rakkautta, se tahtoo vihaa, se on yltäkylläinen, se lahjoittaa, viskaa pois, kerjää että joku ottaisi hänet, kiittää ottavaista, tahtoisi kernaasti olla vihattu, -- -- niin rikas on ilo, että se janoaa tuskaa, helvettiä, vihaa, häväistystä, raajarikkoa, maailmaa, -- siliä tämä maailma, oi tehän tunnette sen! Te korkeammat ihmiset, teitä se ikävöitsee, ilo, tuo kahlehtimaton, autuas, --.