Thus Spake Zarathustra: A Book for All and None

By Friedrich Nietzsche

Page 186

on the left, the old magician, the pope, the voluntary
beggar, the shadow, the intellectually conscientious one, the sorrowful
soothsayer, and the ass; the ugliest man, however, had set a crown on
his head, and had put round him two purple girdles,--for he liked, like
all ugly ones, to disguise himself and play the handsome person. In the
midst, however, of that sorrowful company stood Zarathustra's eagle,
ruffled and disquieted, for it had been called upon to answer too much
for which its pride had not any answer; the wise serpent however hung
round its neck.

All this did Zarathustra behold with great astonishment; then however he
scrutinised each individual guest with courteous curiosity, read their
souls and wondered anew. In the meantime the assembled ones had risen
from their seats, and waited with reverence for Zarathustra to speak.
Zarathustra however spake thus:

"Ye despairing ones! Ye strange ones! So it was YOUR cry of distress
that I heard? And now do I know also where he is to be sought, whom I
have sought for in vain to-day: THE HIGHER MAN--:

--In mine own cave sitteth he, the higher man! But why do I wonder! Have
not I myself allured him to me by honey-offerings and artful lure-calls
of my happiness?

But it seemeth to me that ye are badly adapted for company: ye make
one another's hearts fretful, ye that cry for help, when ye sit here
together? There is one that must first come,

--One who will make you laugh once more, a good jovial buffoon, a
dancer, a wind, a wild romp, some old fool:--what think ye?

Forgive me, however, ye despairing ones, for speaking such trivial words
before you, unworthy, verily, of such guests! But ye do not divine WHAT
maketh my heart wanton:--

--Ye yourselves do it, and your aspect, forgive it me! For every one
becometh courageous who beholdeth a despairing one. To encourage a
despairing one--every one thinketh himself strong enough to do so.

To myself have ye given this power,--a good gift, mine honourable
guests! An excellent guest's-present! Well, do not then upbraid when I
also offer you something of mine.

This is mine empire and my dominion: that which is mine, however, shall
this evening and tonight be yours. Mine animals shall serve you: let my
cave be your resting-place!

At house and home with me shall no one despair: in my purlieus do I
protect every one from his wild beasts. And that is the first thing
which I offer you: security!

The second thing, however, is my little finger. And when ye have THAT,
then take the whole hand

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 3
Minä rakastan sitä, joka työtä tekee ja keksii, jotta hän yli-ihmiselle huoneen rakentaisi ja hänelle maan, eläimet ja kasvit valmistaisi: sillä niin hän tahtoo perikatoaan.
Page 8
Päämaaliini minä tahdon, minä kulkuani kuljen, yli vitkastelevain ja hitaiden minä juoksen esiin.
Page 25
Totisesti, hirviö on tämän ylistämisen ja moittimisen valta.
Page 26
teidän "epäitsekkäisyytenne".
Page 47
"Ja sen pienen jumalankin hän kai löytää, joka on tytöille rakkain: lähteen reunalla hän lepää, hiljaa, suljetuin silmin.
Page 48
"Vaihtelevainen se on ja uhkamielinen; usein minä näin sen purevan huultaan ja kuljettavan kampaa vasten hiustensa suuntaa.
Page 64
Ja totisesti, tuo suunnaton korva oli kiinni ohuessa varressa, -- mutta tuo varsi oli ihminen! Kenellä oli silmänsä edessä lasi, saattoi huomata vielä pienet kateelliset kasvot; vieläpä senkin, että pieni pöyhkeä sielu heilui varressa.
Page 87
Se oli minun säälini valhe, että minä huomasin jokaisessa, -- että minä näin ja haistoin jokaisessa, mikä hänelle oli _kylliksi_ ja mikä hänelle oli _liiaksi_ henkeä! Heidän jäykät viisaansa: minä kutsuin heitä viisaiksi, enkä jäykiksi, -- niin minä opin sanoja nielemään.
Page 93
Totisesti, uusia tahtiakin minä annoin heidän nähdä sekä uusia öitä; ja yli pilvien ja päivän ja yön minä levitin vielä naurun kuin kirjavan teltan.
Page 99
Katsokaa toki, miten nämä kansat nyt itse tekevät kaupustelijani lailla: he poimivat itselleen pienimpään asti edut jokaisesta rikkaläjästäkin! He pettävät toisiaan, he pettävät jotakin toisiltaan, sitä he kutsuvat 'hyväksi naapuruudeksi'.
Page 103
Ja _te olitte kaiken tämän katsojina?_ Oi eläimeni, oletteko tekin julmia? Oletteko te tahtoneet katsoa minun suurta tuskaani, niinkuin ihmiset tekevät? Sillä ihminen on julmin eläin.
Page 104
" -- "Oi te ilvehtijät ja vääntöurut, vaietkaa toki! vastasi Zarathustra ja hymyili eläimilleen.
Page 107
"Sinun silmääsi katselin äsken, oi Elämä: kultaa näin sinun yösilmässäsi kimmeltävän, -- minun sydämeni seisattui tästä hekumasta: "-- kultaisen venheen näin välkkyvän öisillä vesillä, vaipuvan, haipuvan, tanssiin taipuvan venehen kultaisen! "Minun jalkaani, tanssivimmaiseen, sa katsehen heitit, nauravan, kysyvän, sulavan keinu-katsehen: "Kaks kertaa vain pienoisin käsin sa kosketit kalistimiisi -- silloin jalkani keinui tanssivimmasta jo.
Page 123
että hän sulki silmänsä.
Page 135
Katselemishaluisina me tulimme, me tahdoimme nähdä, mikä synkät silmät tekee kirkkaiksi.
Page 139
-- -- 5.
Page 147
Erämaan tyttärien joukossa.
Page 150
Niin hän hiipi ulkoilmaan ja puhui eläintensä kanssa.
Page 159
Äkkiä.
Page 160
.