Thus Spake Zarathustra: A Book for All and None

By Friedrich Nietzsche

Page 177

now do they teach that
'good is only what petty people call good.'

And 'truth' is at present what the preacher spake who himself sprang
from them, that singular saint and advocate of the petty people, who
testified of himself: 'I--am the truth.'

That immodest one hath long made the petty people greatly puffed up,--he
who taught no small error when he taught: 'I--am the truth.'

Hath an immodest one ever been answered more courteously?--Thou,
however, O Zarathustra, passedst him by, and saidst: 'Nay! Nay! Three
times Nay!'

Thou warnedst against his error; thou warnedst--the first to do
so--against pity:--not every one, not none, but thyself and thy type.

Thou art ashamed of the shame of the great sufferer; and verily when
thou sayest: 'From pity there cometh a heavy cloud; take heed, ye men!'

--When thou teachest: 'All creators are hard, all great love is beyond
their pity:' O Zarathustra, how well versed dost thou seem to me in
weather-signs!

Thou thyself, however,--warn thyself also against THY pity! For many are
on their way to thee, many suffering, doubting, despairing, drowning,
freezing ones--

I warn thee also against myself. Thou hast read my best, my worst
riddle, myself, and what I have done. I know the axe that felleth thee.

But he--HAD TO die: he looked with eyes which beheld EVERYTHING,--he
beheld men's depths and dregs, all his hidden ignominy and ugliness.

His pity knew no modesty: he crept into my dirtiest corners. This most
prying, over-intrusive, over-pitiful one had to die.

He ever beheld ME: on such a witness I would have revenge--or not live
myself.

The God who beheld everything, AND ALSO MAN: that God had to die! Man
cannot ENDURE it that such a witness should live."

Thus spake the ugliest man. Zarathustra however got up, and prepared to
go on: for he felt frozen to the very bowels.

"Thou nondescript," said he, "thou warnedst me against thy path. As
thanks for it I praise mine to thee. Behold, up thither is the cave of
Zarathustra.

My cave is large and deep and hath many corners; there findeth he
that is most hidden his hiding-place. And close beside it, there are
a hundred lurking-places and by-places for creeping, fluttering, and
hopping creatures.

Thou outcast, who hast cast thyself out, thou wilt not live amongst men
and men's pity? Well then, do like me! Thus wilt thou learn also from
me; only the doer learneth.

And talk first and foremost to mine animals! The proudest animal and the
wisest animal--they might well be the right counsellors for us both!"--

Thus spake Zarathustra and went his way, more thoughtfully and slowly
even than

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 0
Aasijuhla.
Page 3
4.
Page 4
Jo on aika, että ihminen istuttaa korkeimman toiveensa idun.
Page 18
Mutta he tahtovat päästä irti elämästä: mitä liikuttaa heitä, että he kahleillaan ja lahjoillaan sitovat toisia vielä lujemmin! -- Ja tekin, joille elämä on ankaraa työtä ja levottomuutta: ettekö ole hyvin väsyneitä elämään? Ettekö ole täysin kypsyneitä kuoleman saarnalle? Te kaikki, joille ankara työ on rakasta ja nopea, uusi, outo, -- te suoriudutte huonosti, teidän ahkeruutenne on pakoa ja tahtoa unhoittaa itsensä.
Page 19
Te olette rumia? Olkoon menneeksi, veljeni! Niinpä kietokaa ympärillenne ylevyys, ruman vaippa! Ja kun sielunne tulee suureksi, tulee se ylpeäksi ja ylevyydessänne on pahuutta.
Page 21
Missä yksinäisyys taukoo, siellä alkaa tori; ja missä tori alkaa, siellä alkaa myös suurten näyttelijäin melu ja myrkyllisten kärpästen surina.
Page 31
Ja milloinka minun tulee tahtoa? -- Kenellä on päämaali ja perillinen, hän tahtoo kuolemaa oikeaan aikaan päämaalin ja perillisen vuoksi.
Page 40
Heidän sääliinsä oli heidän henkensä hukkunut, ja kun he paisuivat ja tulvivat yli partaiden säälistä, ui aina pinnalla suuri hulluus.
Page 44
Ja jos he itse kutsuvat itseään "hyviksi ja vanhurskaiksi", niin älkää unhoittako, että heiltä ei puutu farisealaisiksi tullakseen muuta kuin -- valta! Ystäväni, minä en tahdo tulla sekoitetuksi ja sotketuksi toisiin.
Page 55
Tahrattomasta tiedosta.
Page 56
Liian kauan minun sieluni istui nälkäisenä heidän pöytänsä ääressä; en minä ole heidän laillaan totutettu tietämiseen kuin pähkinänsärkemiseen.
Page 70
Hyvä! Minä olen valmis.
Page 83
Viimein hän puhui näin: Minua inhoittaa tämä suuri kaupunkikin, eikä vain tämä narri.
Page 93
Ja minä käskin heidän heittämään kumoon vanhat opetusistuimensa ja missä vain tuo vanha luulo oli istunut; minä käskin heidän nauramaan suurille hyvemestareilleen ja pyhille miehilleen ja runoilijoilleen ja maailmanlunastajilleen.
Page 95
" Vaan itse tolvanatkin puhuvat häntä vastaan.
Page 108
siell' leikki kultaisten kalojen hohtaa! "Jo uuvut! Tuoll' lampaita käy ja on ruskoa ehtoon: sulo soidessa paimenhuilun on uinahtaa unen kehtoon.
Page 112
Siksi minä odotan täällä, viekkaana ja ilkkuvana korkeilla vuorilla, en kärsimättömänä, en kärsivällisenä, vaan pikemmin sellaisena, joka on unhoittanut kärsivällisyydenkin, -- koska hän ei enää "kärsi".
Page 116
"Talonpoika on tänään parhain; ja talonpoikaislajin tulisi olla herra! Mutta nyt on roskaväen valtakunta, minä en anna kuvitella enää itselleni mitään.
Page 132
"Minä tahdon yksin juosta, jotta.
Page 135
"Siitä tavasta, oi Zarathustra, jolla sinä tarjosit meille käden ja tervehdyksen, me tunnemme sinut Zarathustraksi.