Thus Spake Zarathustra: A Book for All and None

By Friedrich Nietzsche

Page 171

hand
of the magician, and said, full of politeness and policy:

"Well! Up thither leadeth the way, there is the cave of Zarathustra. In
it mayest thou seek him whom thou wouldst fain find.

And ask counsel of mine animals, mine eagle and my serpent: they shall
help thee to seek. My cave however is large.

I myself, to be sure--I have as yet seen no great man. That which is
great, the acutest eye is at present insensible to it. It is the kingdom
of the populace.

Many a one have I found who stretched and inflated himself, and the
people cried: 'Behold; a great man!' But what good do all bellows do!
The wind cometh out at last.

At last bursteth the frog which hath inflated itself too long: then
cometh out the wind. To prick a swollen one in the belly, I call good
pastime. Hear that, ye boys!

Our to-day is of the populace: who still KNOWETH what is great and what
is small! Who could there seek successfully for greatness! A fool only:
it succeedeth with fools.

Thou seekest for great men, thou strange fool? Who TAUGHT that to thee?
Is to-day the time for it? Oh, thou bad seeker, why dost thou--tempt
me?"--

Thus spake Zarathustra, comforted in his heart, and went laughing on his
way.




LXVI. OUT OF SERVICE.

Not long, however, after Zarathustra had freed himself from the
magician, he again saw a person sitting beside the path which he
followed, namely a tall, black man, with a haggard, pale countenance:
THIS MAN grieved him exceedingly. "Alas," said he to his heart, "there
sitteth disguised affliction; methinketh he is of the type of the
priests: what do THEY want in my domain?

What! Hardly have I escaped from that magician, and must another
necromancer again run across my path,--

--Some sorcerer with laying-on-of-hands, some sombre wonder-worker by
the grace of God, some anointed world-maligner, whom, may the devil
take!

But the devil is never at the place which would be his right place: he
always cometh too late, that cursed dwarf and club-foot!"--

Thus cursed Zarathustra impatiently in his heart, and considered how
with averted look he might slip past the black man. But behold, it came
about otherwise. For at the same moment had the sitting one already
perceived him; and not unlike one whom an unexpected happiness
overtaketh, he sprang to his feet, and went straight towards
Zarathustra.

"Whoever thou art, thou traveller," said he, "help a strayed one, a
seeker, an old man, who may here easily come to grief!

The world here is strange to me, and remote; wild beasts also did I

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 14
-- Näin puhui Zarathustra.
Page 17
Uutta tahtoo jalo luoda ja uuden hyveen.
Page 19
Antakaa pikkutyttöjen puhua: "hyvää on, mikä samalla on kaunista ja liikuttavaa.
Page 38
Mutta huonointa ovat pienet ajatukset.
Page 41
Mutta ei Zarathustra tullut senvuoksi, että hän sanoisi kaikille näille valhettelijoille ja narreille: "mitä te tiedätte hyveestä! Mitä te _voisitte_ tietää hyveestä!" -- Vaan että te, ystäväni, väsyisitte niihin vanhoihin sanoihin, jotka te olette oppineet.
Page 42
" Oi, ystäväni! _Teidän_ Itsenne tulee olla teossa, kuten äiti on lapsessaan: tämä olkoon _teidän_ sananne hyveestä! Totisesti, minä tosin riistin teiltä sata sanaa ja teidän hyveenne rakkaimmat leikkikalut; ja nyt te vihastutte minuun, kuten lapset vihastuvat.
Page 45
" Uppiniskaisia ja viisaita, aasin kaltaisia, te olitte alati kansan puoltajina.
Page 54
Vieraita ovat minulle ja ilvettä kaikki nykyaikaiset, joiden luo sydän minut äsken ajoi; ja karkoitettu minä olen kaikista isän- ja äidinmaista.
Page 73
Nuoren paimenen minä näin, joka vääntelihe ollen tukehtumaisillaan, vavahdellen, kasvot vääristyneinä, ja hänen suustaan riippui musta raskas käärme.
Page 77
Tämän ylpeyden ja tämän narriuden minä asetin tuon tahdon sijaan opettaessani: "kaikessa on _yksi_ mahdotonta -- järkevyys!" _Hiukan_ järkeä tosin, viisaudensiemen, siroitettu tähdestä tähteen, -- tämä hapatus on sekoitettu kaikkiin kappaleisiin; narriuden takia on viisautta sekoitettu kaikkiin kappaleisiin! Hiukkanen viisautta on kyllä mahdollinen; mutta tämän autuaan varmuuden minä havaitsin kaikissa kappaleissa: että ne vielä mieluummin -- _tanssivat_ sattuman jaloilla.
Page 81
Erittäin häijy minä olen näet aamuisin: varhaisella hetkellä, kun ämpäri kaivolla kalisee ja hevoset lämpiminä hirnuvat harmailla kaduilla: -- Kärsimättömänä minä odotan silloin, että selkeä taivas viimein tulisi näkyviin, hyyrrepartainen talvitaivas, vanhus ja valkopää, -- -- talvitaivas, tuo äänetön, joka usein salaa aurinkonsakin! Siltäkö minä ehkä opin pitkän valoisan vaikenemisen? Vai oppiko se sen minulta? Vai onko kumpikin meistä sen itse keksinyt? Kaikkien hyvien olioiden synty on tuhatkertainen, kaikki hyvät ylimieliset oliot kumpuavat riemusta olemassaoloon: miten ne tekisivät sen aina -- vain yhden kerran! Hyvä ylimielinen olio on pitkä vaikeneminenkin ja talvitaivaan lailla luoda katseensa kirkkaista pyöreäsilmäisistä kasvoista: -- -- sen lailla salata aurinkonsa ja taipumaton aurinkotahtonsa: totisesti, tämän taidon ja talviylimielisyyden minä opin _hyvin_! Minun rakkain häijyyteni ja taitoni on se, että minun vaikenemiseni oppi, ettei se vaikenemisella ilmaise itseään.
Page 91
Kaikkeentyytyminen, joka osaa maistaa kaikkea: se ei ole parhain maku! Minä kunnioitan vastahakoisia nirsoja kieliä ja vatsoja, jotka ovat oppineet sanomaan "Minä" ja "jaa" ja "ei".
Page 104
" Ihminen on itseänsä kohtaan julmin eläin; ja kaikessa, mikä kutsuu itseään "syntiseksi" ja "ristinkantajaksi" ja "parannuksentekijäksi", älkää ummistako korvianne siltä hekumalta, mikä on tässä valittamisessa ja syyttämisessä! Ja minä itse -- tahdonko minä sillä olla ihmisen syyttäjä? Oi, eläimeni, tämän yksin minä opin tähän saakka, että ihmiselle on hänen pahimpansa välttämätön saavuttaakseen parhaimpansa, -- -- että kaikki pahin on hänen parhain _voimansa_ ja kovin kivi korkeimmalle luovalle, ja että ihmisen täytyy tulla paremmaksi ja pahemmaksi: Ei minua ole _tähän_ kidutuspuuhun naulittu, että minä tiedän ihmisen olevan pahan, -- vaan minä huusin, niinkuin yksikään ei ole vielä huutanut: Oi, että hänen pahimpansa on niin ylen pieni! Oi, että hänen parhaimpansa on niin ylen pieni! Suuri kyllästys ihmiseen -- se tukahutti minut ja oli madellut minun kurkkuuni: ja mitä tietäjä ennusti: "kaikki on yhtäläistä, ei kannata, tietäminen tukahuttaa.
Page 110
Jos minä joskus täysin siemauksin join siitä kuohuvasta höyste- ja sekoitusmaljasta, jossa kaikki oliot ovat hyvin sekoitettuina: jos minun käteni joskus valoi kaukaisimman lähimmäksi, ja tulen hengeksi ja riemun kärsimyksesi ja pahimman parhaimmaksi: jos minä itse olen rae siitä lunastavasta suolasta, joka saa aikaan sen, että kaikki oliot sekoittuvat hyvin sekoitusmaljassa: -- sillä on olemassa suola, joka sitoo hyvän pahaan; ja pahinkin on höystämisen ja viimeisen ylitsekuohumisen arvoinen: -- oi miten palava kaipuu minulla täytyykään olla iäisyyteen ja sormuksien hääsormukseen, -- takaisintulon sormukseen! En ikinä vielä tavannut naista, jolta olisin lapsia halannut, -- se olisi sitten oleva se nainen, jota minä rakastan: sillä sua rakastan, oi iäisyys! _Sua rakastan, oi iäisyys!_ 5.
Page 129
Miksi sinä häiritsit niitä? "Jollemme me käänny ja tule lehmien kaltaisiksi, niin emme me tule sisälle taivaanvaltakuntaan.
Page 130
"Himokas ahneus, sappimainen kateus, mielikarvas kostonhimo, roskaväen-ylpeys: tämä kaikki kuohahti vasten kasvojani.
Page 134
Tervehdys.
Page 142
Karttakaa kaikkia tuollaisia ehdottomia! Heillä on raskaat jalat ja helteiset sydämet: -- he eivät osaa tanssia.
Page 143
Niinpä oppikaa minusta minun viisauteni: huonoimmallakin oliolla on kaksi hyvää nurjaapuolta, -- -- huonoimmallakin olioilla on hyvät tanssijalat; niinpä oppikaa, te korkeammat ihmiset, asettamaan itsenne oikeille jaloille! Niinpä unhoittakaa murhe-huohottaminen ja kaikki roskaväkisurumielisyys! Oi kuinka surullisilta minusta tuntuvat tänään roskaväen ilveilijätkin! Mutta tämä tänään on roskaväen.
Page 147
"Kuinka! huusi hän, mitä minä kuulin juuri? Totisesti, sinä olet narri, tai olen minä itse se: ja sinun 'totuutesi' minä asetan tuota pikaa päälaelleen.