Thoughts Out of Season, Part II

By Friedrich Nietzsche

Page 45

rondo,--or rather, as simply superfluous. He has
not said it; and thus he has implanted in a generation leavened
throughout by him the worship of the "power of history," that
practically turns every moment into a sheer gaping at success, into
an idolatry of the actual: for which we have now discovered the
characteristic phrase "to adapt ourselves to circumstances." But the
man who has once learnt to crook the knee and bow the head before the
power of history, nods "yes" at last, like a Chinese doll, to every
power, whether it be a government or a public opinion or a numerical
majority; and his limbs move correctly as the power pulls the string.
If each success have come by a "rational necessity," and every event
show the victory of logic or the "Idea," then--down on your knees
quickly, and let every step in the ladder of success have its
reverence! There are no more living mythologies, you say? Religions
are at their last gasp? Look at the religion of the power of history,
and the priests of the mythology of Ideas, with their scarred knees!
Do not all the virtues follow in the train of the new faith? And
shall we not call it unselfishness, when the historical man lets
himself be turned into an "objective" mirror of all that is? Is it
not magnanimity to renounce all power in heaven and earth in order to
adore the mere fact of power? Is it not justice, always to hold the
balance of forces in your hands and observe which is the stronger and
heavier? And what a school of politeness is such a contemplation of
the past! To take everything objectively, to be angry at nothing, to
love nothing, to understand everything--makes one gentle and pliable.
Even if a man brought up in this school will show himself openly
offended, one is just as pleased, knowing it is only meant in the
artistic sense of _ira et studium_, though it is really _sine ira et
studio_.

What old-fashioned thoughts I have on such a combination of virtue
and mythology! But they must out, however one may laugh at them. I
would even say that history always teaches--"it was once," and
morality--"it ought not to be, or have been." So history becomes a
compendium of actual immorality. But how wrong would one be to regard
history as the judge of this actual immorality! Morality is offended
by the fact that a Raphael had to die at thirty-six; such a being
ought not to die. If you came to the help of history, as the
apologists of

Last Page Next Page

Text Comparison with Dionysos: Valikoima runoja

Page 0
Mistralille.
Page 1
Kuin välkäys käy yli vuorien kauhun kaamea tunto.
Page 2
-- Mua kuuliko kenkään, oi?.
Page 3
Jos jäisin luoksesi, mun piirittäisit hennoin pilvilinnoin.
Page 4
.
Page 5
.
Page 6
"Nämä kuninkaat voivat tosin vielä näyttää hyvää naamaa meidän edessämme: mutta jos heillä ei olisi yhtään todistajaa, niin minä lyön vetoa, että tuo ilkeä leikki valtaisi jälleen heidätkin, -- vaeltavien pilvien, kostean alakuloisuuden, peitettyjen taivasten, varastettujen aurinkojen, ulvovien syystuulien ilkeä leikki, -- meidän ulvontamme ja hätähuutomme ilkeä leikki: jää meidän luoksemme, oi Zarathustra! Täällä on paljon kätkettyä kurjuutta, joka tahtoo puhua, paljon iltaa, paljon pilveä, paljon helteistä ilmaa! "Sinä ravitsit meitä vahvalla miehenruualla ja voimakkailla lauseilla: älä salli, että jälkiruuan aikana mietomieliset naiselliset henget karkaavat jälleen kimppuumme! "Sinä yksin teet ilman ympärilläsi voimakkaaksi ja kirkkaaksi! Löysinkö minä milloinkaan maan päällä niin hyvää ilmaa kuin sinun tykönäsi luolassasi? "Monta maata minä olen nähnyt, minun nenäni on oppinut koettelemaan ja arvostelemaan monenlaista ilmaa: mutta sinun tykönäsi minun sieraimeni maistavat suurimman nautintonsa! "Ellei ehkä --, ellei ehkä --, oi suo anteeksi vanha muisto! Suo anteeksi vanha jälkiruokalaulu, jonka minä sepitin kerran erämaan tyttärien joukossa.
Page 7
3.
Page 8
Se on poissa, ikipäiviksi poissa, tuo toinen jalka! Oi vahinko armasta toista jalkaa! Miss' -- ollevi nyt ja surrevi orpouttaan, tuo yksinäinen jalka? Ehkä pelkää se julmaa kellerväkiharaista jalopeura-hirviötä? vai ehk'on jo kaluttuna, nakerreltuna -- voi, surkeasti nakerreltuna! Sela.
Page 9
Haa! Ylös, arvokkuus! Puhkukaa, puhkukaa jälleen hyve-palkeet! Haa! Viel' yksi mylväys, moraalinen mylväys, moraalisen jalopeuran mylväys erämaan tyttärille! Näet hyve-ulvonta, te tyttöset armahimmat, on enemmän kuin kaikki europalais-himo, europalais-ikinälkä! Ja tässä minä seison jo europalaisena, enkä muuta taida, mua jumala auttakoon! Aamen! * * * Ken erämaita kätkee, surman saa! Lyö kiveen kivi, nielee erämaa.
Page 10
Kavalat purjehtijat! Te pirstaleet tähtien vanhain! Meret vastaisuuden! Te tutkimattomat taivaat! ma yksinäisiä kohti nyt onkeni heitän: väkivallalle lieskan nyt vastatkaa, nyt korkeiden vuorien pyyntimies anoo viimeistä yksinäisyyttänsä teiltä! -- -- AURINKO LASKEE 1.
Page 11
.
Page 12
.
Page 13
.
Page 14
.
Page 15
"Yöt uudet loit ympärilles, erämaita uusia löysi sun leijona-jalkasi.