Thoughts Out of Season, Part II

By Friedrich Nietzsche

Page 33

historical virtuoso? "It seems
that all human actions and impulses are subordinate to the process of
the material world, that works unnoticed, powerfully and
irresistibly." In such a sentence one no longer finds obscure wisdom
in the form of obvious folly; as in the saying of Goethe's gardener,
"Nature may be forced but not compelled," or in the notice on the
side-show at a fair, in Swift: "The largest elephant in the world,
except himself, to be seen here." For what opposition is there
between human action and the process of the world? It seems to me
that such historians cease to be instructive as soon as they begin to
generalise; their weakness is shown by their obscurity. In other
sciences the generalisations are the most important things, as they
contain the laws. But if such generalisations as these are to stand
as laws, the historian's labour is lost; for the residue of truth,
after the obscure and insoluble part is removed, is nothing but the
commonest knowledge. The smallest range of experience will teach it.
But to worry whole peoples for the purpose, and spend many hard years
of work on it, is like crowding one scientific experiment on another
long after the law can be deduced from the results already obtained:
and this absurd excess of experiment has been the bane of all natural
science since Zollner. If the value of a drama lay merely in its
final scene, the drama itself would be a very long, crooked and
laborious road to the goal: and I hope history will not find its
whole significance in general propositions, and regard them as its
blossom and fruit. On the contrary, its real value lies in inventing
ingenious variations on a probably commonplace theme, in raising the
popular melody to a universal symbol and showing what a world of
depth, power and beauty exists in it.

But this requires above all a great artistic faculty, a creative
vision from a height, the loving study of the data of experience, the
free elaborating of a given type,--objectivity in fact, though this
time as a positive quality. Objectivity is so often merely a phrase.
Instead of the quiet gaze of the artist that is lit by an inward
flame, we have an affectation of tranquillity; just as a cold
detachment may mask a lack of moral feeling. In some cases a
triviality of thought, the everyday wisdom that is too dull not to
seem calm and disinterested, comes to represent the artistic
condition in which the subjective side has quite sunk out of sight.
Everything is favoured that does not rouse

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 5
Nyt tuhoaa ammattisi sinut: senvuoksi tahdon omilla käsilläni haudata sinut.
Page 12
Ruumiin halveksijoille tahdon sanani sanoa.
Page 17
Vanhaa tahtoo hyvä ja vanhan säilymistä.
Page 18
Tai "iankaikkista.
Page 19
Niin eläkää kuuliaisuuden ja sodan elämäänne! Mitä on kauan-elämisestä! Kuka sotilas tahtoo tulla säästetyksi! Minä en säästä teitä, minä rakastan teitä perinpohjin, veljeni sodassa!.
Page 39
He ovat myös minulle vastenmielisiä; mutta se on minulle vähäpätöisintä, senjälkeen kuin tulin ihmisten joukkoon.
Page 46
Ja ken ei ole lintu, hän älköön ottako asuntoaan pohjattomuuksien yllä.
Page 47
Ken alati lahjoittaa, hänen vaaransa on, että hän kadottaa kainouden; ken alati jakaa, hänen kätensä ja sydämensä saavat käsniä pelkästä jakamisesta.
Page 55
Sillä se on himokas ja kateellinen, munkki kuussa, maata se himoitsee ja rakastavaisten kaikkia riemuja.
Page 65
"'Voiko olla olemassa lunastusta, jos on olemassa iankaikkinen oikeus? Oi, vierittämätön on kivi 'Oli': iankaikkisia täytyy myöskin kaikkien rangaistusten olla!' Näin saarnasi hulluus.
Page 70
Mistä tulevat korkeimmat vuoret? niin minä kysyin kerran.
Page 101
"Miksi niin kova? -- puhui kerran uunihiili timantille; emmekö me sitten ole läheistä sukua?" -- Miksi niin pehmeitä? Oi veljeni, näin minä kysyn teiltä: ettekö te sitten ole -- minun veljiäni? Miksi niin pehmeitä, niin peräytyviä ja myöntyväisiä? Miksi on niin paljon kieltoa, kieltämistä teidän sydämessänne? Niin vähän kohtaloa teidän katseessanne? Ja jollette te tahdo olla kohtaloita ja heltymättömiä: mitenkä te voisitte minun kanssani -- voittaa? Ja jollei teidän kovuutenne tahdo salamoida ja viiltää ja rikkileikata: mitenkä te voisitte kerran minun kanssani -- luoda? Sillä kaikki luovat ovat kovia.
Page 105
Oi sieluni, minä pesin sinusta pois pienen häpeän ja soppi-hyveen ja sain sinut alasti seisomaan auringon silmien edessä.
Page 124
"Häntä itseään minä en enää löytänyt, löytäessäni hänen majansa, -- mutta näin siellä kaksi sutta, jotka ulvoivat hänen kuolemaansa -- sillä kaikki eläimet rakastivat häntä.
Page 126
"Mitä hyviä lahjoja, puhui hän, soikaan tämä päivä minulle korvaukseksi siitä, että se alkoi huonosti! Kuinka kummallisia puhekumppaneita olen kohdannut! "-- Heidän sanojaan minä tahdon nyt pureksia kauan ikäänkuin hyviä siemeniä; pieniksi on minun hampaani jauhava ja pureksiva ne, kunnes ne valuvat kuin maito minun sieluuni!" -- Mutta kun tie jälleen kääntyi erään kallion ympäri, muuttui maisema yhdellä erää, ja Zarathustra vaelsi kuoleman valtakunnassa.
Page 129
" "Mutta he eivät ottaneet minua vastaan, sanoi vapaaehtoinen kerjäläinen, sinähän tiedät sen.
Page 139
Uskallusta on sillä, ken tuntee pelon, mutta myös masentaa pelon: ken kuilun näkee, mutta _ylpeydellä.
Page 140
Mutta roskaväki ei tiedä itse, mikä on suurta ja pientä, mikä suoraa ja rehellistä: se on viattoman kiero, se valhettelee alati.
Page 149
Sela.
Page 152
Katso, kuinka sinä et ketään työnnä pois tyköäsi, et kerjäläisiä etkä kuninkaita.