Thoughts Out of Season, Part II

By Friedrich Nietzsche

Page 121

in reasoning over their consequences?" The philosophers,
especially in Germany, used to sink into such a state of abstraction
that they were in continual danger of running their heads against a
beam; but there is a whole herd of Laputan flappers about them to
give them in time a gentle stroke on their eyes or anywhere else.
Sometimes the blows are too hard; and then these scorners of earth
forget themselves and strike back, but the victim always escapes
them. "Fool, you do not see the beam," says the flapper; and often
the philosopher does see the beam, and calms down. These flappers are
the natural sciences and history; little by little they have so
overawed the German dream-craft which has long taken the place of
philosophy, that the dreamer would be only too glad to give up the
attempt to run alone: but when they unexpectedly fall into the
others' arms, or try to put leading-strings on them that they may be
led themselves, those others flap as terribly as they can, as if they
would say, "This is all that is wanting,--that a philosophaster like
this should lay his impure hands on us, the natural sciences and
history! Away with him!" Then they start back, knowing not where to
turn or to ask the way. They wanted to have a little physical
knowledge at their back, possibly in the form of empirical psychology
(like the Herbartians), or perhaps a little history; and then they
could at least make a public show of behaving scientifically,
although in their hearts they may wish all philosophy and all science
at the devil.

[2] _Physics and Politics_, chap. v. Nietzsche has altered the
order of the sentences without any apparent benefit to his own
argument, and to the disadvantage of Bagehot's. I have restored
the original order.--TR.

But granted that this herd of bad philosophers is ridiculous--and who
will deny it?--how far are they also harmful? They are harmful just
because they make philosophy ridiculous. As long as this
imitation-thinking continues to be recognised by the state, the
lasting effect of a true philosophy will be destroyed, or at any rate
circumscribed; nothing does this so well as the curse of ridicule
that the representatives of the great cause have drawn on them, for
it attacks that cause itself. And so I think it will encourage
culture to deprive philosophy of its political and academic standing,
and relieve state and university of the task, impossible for them, of
deciding between true and false philosophy.

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 0
FRIEDRICH NIETZSCHE Suomentanut Aarni Kouta Suomennoksen tarkastanut Otto Manninen Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava 1907.
Page 1
" Pyhä mies nauroi Zarathustralle ja puhui näin: "Pidä sitten huoli siitä, että he ottavat vastaan aarteesi! He ovat epäluuloisia erakoita kohtaan eivätkä usko, että me tulemme mitään lahjoittamaan.
Page 5
Mutta Zarathustra pysyi paikoillaan, ja aivan hänen viereensä putosi ruumis, pahasti ruhjoutuneena ja runneltuna, mutta ei vielä kuolleena.
Page 19
Teillä saa olla ainoastaan vihollisia, jotka herättävät vihaa, muttei vihollisia, jotka herättävät halveksimista.
Page 36
Oi, että ymmärtäisin paimenhuiluina houkutella teitä takaisin! Oi, että jalopeurani viisauteni oppisi lempeästi karjumaan! Ja paljon me olemme jo yhdessä oppineet! Minun kesytön viisauteni tuli raskaaksi yksinäisillä vuorilla; kovilla kivillä se synnytti sikiönsä, nuorimpansa.
Page 37
Oi, veljeni! Mitä kuuluvat minulle nyt -- jumalat! -- Näin puhui Zarathustra.
Page 46
Yölaulu.
Page 52
Arvoillanne ja sanoillanne hyvästä ja pahasta te käytätte väkivaltaa, te arvioijat: ja tämä on teidän kätketty rakkautenne ja teidän sielujenne loisto, vapiseminen ja tulvinta.
Page 54
Niin minä rakastan nyt ainoastaan _lasteni_ maata, tuota löytämätöntä, kaukaisimmassa.
Page 57
"Sittenkuin paremmin opin tuntemaan ruumiin, -- sanoi Zarathustra eräälle oppilaalleen -- on minulle henki ainoastaan kuin kummitus; ja kaikki 'katoamaton' -- sekin on vain vertausta.
Page 62
"Tuolla ylhäällä minä vartioin hänen arkkujaan: täynnä olivat kumeat holvit sellaisia voitonmerkkejä.
Page 85
Totisesti, se tulee vielä minun kuolemakseni, että minä tukahdun nauruun, kun näen aasit humalassa ja kuulen yövartian näin epäilevän jumalaa.
Page 89
Vielä enemmän se halveksii pian-mukautuvaa, tuota koiramaista, joka heti makaa seljällään, tuo nöyrä; ja viisauttakin on olemassa, joka on nöyrää ja koiramaista ja hurskasta ja pian-mukautuvaa.
Page 94
He myöntyvät, nuo hyvät, he alistautuvat, heidän sydämensä myöntyy, heidän perustansa kuuntelee: mutta ken kuuntelee, _hän ei kuule.
Page 102
"Oi Zarathustra, sanoivat he, nyt sinä olet jo seitsemän päivää maannut noin,.
Page 103
--" Oi eläimeni, vastasi Zarathustra, jatkakaa haasteluanne ja antakaa minun kuunnella! Minua virvoittaa niin, kun te haastelette: missä haastellaan, siellä on maailma minulle jo kuin yrttitarha.
Page 136
"Ja että me epätoivoiset tulimme nyt sinun luolaasi emme enää ole epätoivossa: tunnus- ja ennusmerkki se on vain siitä, että parempia on matkalla sinun tykösi, -- "-- sillä hän itse on matkalla sinun tykösi, jumalan viimeinen jäännös ihmisten joukossa, se on: kaikki suuren kaipuun, suuren iljetyksen, suuren kyllästyksen ihmiset, "-- kaikki, jotka eivät tahdo elää, elleivät jälleen opi _toivomaan_ -- elleivät opi sinulta, oi Zarathustra, _suurta_ toivetta!" Näin puhui oikeanpuolinen kuningas ja tarttui Zarathustran käteen, suudellakseen sitä; mutta Zarathustra ehkäisi hänen kunnianosotuksensa ja peräytyi kauhuissaan, vaieten ja äkkiä ikäänkuin paeten kaukaisiin etäisyyksiin.
Page 146
"Niin he tekevät kaikki, nämä korkeammat ihmiset.
Page 157
Kaikki ilo tahtoo kaikkien olioiden iäisyyttä, tahtoo hunajaa, tahtoo sakkaa, tahtoo juopunutta sydänyötä, tahtoo hautoja, tahtoo hauta-kyynel-lohtua, tahtoo kullattua iltaruskoa -- -- mitä ei ilo tahdo! se on janoovaisempi, sydämellisempi, nälkäisempi, hirvittävämpi, salaperäisempi kuin kaikki tuska, se tahtoo itseään, se puree itseensä, sormuksen tahto taistelee siinä -- -- se tahtoo rakkautta, se tahtoo vihaa, se on yltäkylläinen, se lahjoittaa, viskaa pois, kerjää että joku ottaisi hänet, kiittää ottavaista, tahtoisi kernaasti olla vihattu, -- -- niin rikas on ilo, että se janoaa tuskaa, helvettiä, vihaa, häväistystä, raajarikkoa, maailmaa, -- siliä tämä maailma, oi tehän tunnette sen! Te korkeammat ihmiset, teitä se ikävöitsee, ilo, tuo kahlehtimaton, autuas, --.
Page 160
.