The Will to Power, Book I and II An Attempted Transvaluation of all Values

By Friedrich Nietzsche

Page 190

movements against principles, whether in
politics or agriculture, always follow a line of argument suggested by
this ulterior motive: the abuse must be shown to be necessary to, and,
inherent in, the principle.

It is a _woeful_ history: mankind looks for a principle, from the
standpoint of which he will be able to contemn man--he invents a world
in order to be able to slander and throw mud at this world: as a matter
of fact, he snatches every time at nothing, and construes this nothing
as "God," as "Truth," and, in any case, as judge and detractor of
_this_ existence....

If one should require a proof of how deeply and thoroughly the actually
_barbarous_ needs of man, even in his present state of tameness and
"civilisation," still seek gratification, one should contemplate the
"leitmotifs" of the whole of the evolution of philosophy:--a sort
of revenge upon reality, a surreptitious process of destroying the
values by means of which men live, a _dissatisfied_ soul to which
the conditions of discipline is one of torture, and which takes a
particular pleasure in morbidly severing all the bonds that bind it to
such a condition.

The history of philosophy is the story of a _secret and mad hatred_
of the prerequisities of Life, of the feelings which make for the
real values of Life, and of all partisanship in favour of Life.
Philosophers have never hesitated to affirm a fanciful world, provided
it contradicted this world, and furnished them with a weapon wherewith
they could calumniate this world. Up to the present, philosophy has
been the _grand school of slander_: and its power has been so great,
that even to-day our science, which pretends to be the advocate of
Life, has _accepted_ the fundamental position of slander, and treats
this world as "appearance," and this chain of causes as though it were
only phenomenal. What is the hatred which is active here?

I fear that it is still the _Circe of philosophers--_Morality, which
plays them the trick of compelling them to be ever slanderers.... They
believed in moral "truths," in these they thought they had found the
highest values; what alternative had they left, save that of denying
existence ever more emphatically the more they got to know about it?...
For this life is _immoral...._ And it is based upon immoral first
principles: and morality says _nay_ to Life.

Let us suppress the real world: and in order to do this, we must first
suppress the highest values current hitherto--morals.... It is enough
to show that morality itself _is immoral,_ in the same sense as that in
which immorality has been condemned

Last Page Next Page

Text Comparison with Dionysos: Valikoima runoja

Page 0
Kerran -- armon vuonna ensimäisenä kai -- Juopunut laulu.
Page 1
Kuin välkäys käy yli vuorien kauhun kaamea tunto.
Page 2
Valot, soitto ja gondolit -- hämyn helmahan kaikki ui juopuen pois.
Page 3
Syv' itku sen --, syvempi vielä ilon-syys: Huol' itkee: kestä en! Vaan ilon miel' on iäisyys --, -- on syvä, syvä iäisyys!" MISTRALILLE Tanssilaulu Mistral-tuuli, pilven turma, mustan murheen kirkas surma pauhaava, sua lemmin ma! Esikoiset saman sylin oomme, kohtalomme ylin yks on ikuisuuksista.
Page 4
Tanssi, tanssi kavalilla vaahtoharja lainehilla -- luoja _uutten_ tanssien! Tanssimme saa tuhat tapaa, taitehemme -- olkoon vapaa, tietehemme -- iloinen! Kukkasista kuulun tiemme kukoistuksen, lehvän viemme seppeleeksi kunnian! Karkeloimme sylitysten kera porttoin, pyhimysten, jumalan ja maailman! Ken ei tanssi tuulten lailla, viihdy sitehiä vailla, raihnas, raajarikkoinen, ken on hurskaan-liukaskieli, hyve-pöllö, mietomieli, taivaamme ei ole sen! Tuprutamme tomut teiden sieraimihin nääntyneiden, puhdistamme rannikon! Heikon rinnan hengityksen, velton silmän väsymyksen täältä väistyminen on! Kirkkaan taivaan sumentajat, pilvet, elon rumentajat edestämme väistyvi! Pauhatkaamme .
Page 5
-- oi kuinka ne suikertelevat alas, alle, sisälle maan yhä syvempiin syvyyksiin! -- Silloin, yht'äkkiä, päistikkaa, kuin salama syöstä alas _karitsoihin_, nälänvimmassa, himoiten karitsa-riistaa, kato kaikkien karitsa-sieluin, kato kiukkuinen kaiken, mi katselee, karitsansilmäisesti, käkkärävillaisesti, harmaasti, hurskaan lammas-laakeasti.
Page 6
" Näin puhui vaeltaja, joka nimitti itseään Zarathustran varjoksi; ja ennenkuin yksikään vastasi hänelle, oli hän jo tarttunut vanhan loihtijan.
Page 7
.
Page 8
Sen jumala paratkohon! Aamen.
Page 9
.
Page 10
-- himonhehkuvan kielen se kauaksi viskaa, päin kylmän seijasta korkeutta kaartaa kaulansa -- kärsimätön, vapiseva käärme: tään merkin asetin silmäni eteen.
Page 11
ARIADNEN VALITUS Viel' lämpöä, lempeä ken mulle suo? Kädet tänne kuumat! tänne sydän-hiillosmaljat! Suorana maassa, värjyin kuin puolikuollut, jonka jalkoja lämmitetään, ja puistamana, ah! kuumetten outoin, vilun jääota-nuolista väriseväisnä, sun ajo-riistanas, aatos! sa sanomaton, sa peitetty, peljättäväinen! sa metsämies pilvien takainen! Sun maahan vasamoitsemanas, sa ilkku-silmä, mua mi pimeydestä vaanit! Niin minä makaan, kiemurtelen, kierielen kiduttamana iankaikkisten tuskien kaikkein, sun osumanas, sa metsämies julmin, sa tuntematon -- _jumala_.
Page 12
.
Page 13
Sirot korvat on sulla, minun korvani on sulla: sana viisas niihin kätke! -- Sen ensin eikö pakko ole itseään vihata, ken itseään rakastaa tahtoo?.
Page 14
Ylös katsettani en nosta; alas-katselevainen ma oon, mies, jonka siunata täytyy: alas katsovat kaikki siunaavaiset.
Page 15
Ketunnahka: sotisopani salainen on.