The Will to Power, Book I and II An Attempted Transvaluation of all Values

By Friedrich Nietzsche

Page 180

hedonism, and
reaction.

The question of "happiness," of "virtue," and of the "salvation of the
soul," is the expression of _physiological contradictoriness_ in these
declining natures: their instincts lack all _balance_ and _purpose._


436.

To what extent do dialectics and the faith in reason rest upon _moral_
prejudices? With Plato we are as the temporary inhabitants of an
intelligible world of goodness, still in possession of a bequest from
former times: divine dialectics taking its root in goodness leads to
everything good (it follows, therefore, that it must lead "backwards").
Even Descartes had a notion of the fact that, according to a thoroughly
Christian and moral attitude of mind, which includes a belief in a
_good_ God as the Creator of all things, the truthfulness of God
_guarantees_ the judgments of our senses for us. But for this religious
sanction and warrant of our senses and our reason, whence should
we obtain our right to trust in existence? That thinking must be a
measure of reality,--that what cannot be the subject of thought, cannot
_exist,_--is a coarse _non plus ultra_ of a moral blind confidence
(in the essential principle of truth at the root of all things); this
in itself is a mad assumption which our experience contradicts every
minute. We cannot think of anything precisely as it is....


437.

The real _philosophers of Greece_ are those which came before Socrates
(with Socrates something changes). They are all distinguished men,
they take their stand away from the people and from usage; they have
travelled; they are earnest to the point of sombreness, their eyes
are calm, and they are not unacquainted with the business of state and
diplomacy. They anticipated all the great concepts which coming sages
were to have concerning things in general: they themselves represented
these concepts, they made systems out of themselves. Nothing run give a
higher idea of Greek intellect than this sudden fruitfulness in types,
than this involuntary completeness in the drawing up of all the great
possibilities of the philosophical ideal. I can see only one original
figure in those that came afterwards: a late arrival but necessarily
the last--_Pyrrho_ the nihilist. His instincts were opposed to the
influences which had become ascendant in the mean-time the Socratic
school, Plato, and the artistic optimism of Heraclitus. (Pyrrho goes
back to Democritus _via_ Protagoras....)

***

Wise weariness: Pyrrho. To live humbly among the humble. Devoid of
pride. To live in the vulgar way; to honour and believe what every
one believes. To be on one's guard against science and intellect, and
against everything that _puffs one out._ ... To be simply patient
in the extreme, careless and mild;--_ὰπάθεια_ or,

Last Page Next Page

Text Comparison with Dionysos: Valikoima runoja

Page 0
Syksy.
Page 1
Ylt'ympäri mietteihin kaikki vaipuu -- ja kuuntelee -- -- Paahteessa keskipäivän, jolloin kesä enskerran vuorille nousee, poika, min uupuneet silmät kuumetta hehkuu.
Page 2
ja minut murtaa ja muisto jälleen leimahtaa silmässä ihmisten, -- _muisto minua kauniimmasta_: -- ma näen sen -- ja kuolen niin!" -- Tää syksy on: se -- vielä särkee sydämes! Sa pois pakene! CAMPO SANTO DI STAGLIENO Oi laps, mi suorit hennon karitsan untuvaa, kuin valo tähden-lennon silmistäs tuikahtaa, sa armain leikkikalu lähellä, kaukana, niin puhdas syämmes halu, _Amorosissima!_ Miks katkes kahle varhain? ken syäntäs haavoitti? Jos lemmit, lempi parhain ei sitä korvaisi.
Page 3
Silopintaa kallioiden vastaas riennän karkeloiden tahtiin viiman kanteleen: kun sa purjehitta ennät, vapahista vapain lennät yli kesyttömän veen.
Page 4
niinkuin myrsky _pauhaa_ onnen ylväin hyrsky, henki vapain, kanssasi.
Page 5
Ei tyyni, jäykkä, sileä, kylmä, kuvapatsaaksi tullut ei, jumal-pylvähäksi, ei temppelin eteen pantu, ovenvartiaksi jumalan jonkun: ei! vihankarsas totuuden-patsaille noille, koteutuneempi korpeen kuin temppelitarhaan, sydän kissan-kiihkoja täynnä, joka ikkunasta hypähtävä, suin päin joka sattumaan, joka aarniometsän vaaniva, himomielin vaaniva, juosta jott' aarniometsissä saisit kera petojen kirjavatäpläisten sa syntisen-terveenä, kauniina, kirjavana, himon-polttavin huulin, peto autuaan-ilkkuva, autuaan-pirullinen, autuaan-verenahne, rosvoten, hiipien, _valhetellen_.
Page 6
"Heidän tykönään oli näet yhtä hyvä kirkas itämainen ilma; siellä minä olin kauimpana poissa pilvisestä kosteasta alakuloisest Vanhasta-Europasta! "Siihen aikaan minä rakastin näitä Itämaantyttöjä ja toista sinistä taivaanvaltakuntaa, jonka ylitse ei yhtään pilveä eikä ajatusta riipu.
Page 7
2.
Page 8
.
Page 9
.
Page 10
.
Page 11
Ylt'ympäri soittoa, aaltoja vaan.
Page 12
Jo puhu viimein! Sa salama-vaippainen! Tuntematon! sano! Mitä _minulta_ tahdot, sa väijyjä teitten?.
Page 13
.
Page 14
Olevaisuuden korkein tähti! Kuvasarjojen iäisten taulu! Minun luokseni saavutko? -- Ihanuutesi äänetön, jota ei yksikään nähnyt ole, -- se eikö pakene katsettani? Oi kilpi ehdottomuuden! Kuvasarjojen iäisten taulu! -- sinä tiedäthän sen: sitä vihaavat kaikki, sitä rakastan ma yksin, että _iäinen_ oot! että _ehdoton_ oot! Mun lempeni tulen syttymään saa vain iäti ehdottomuus.
Page 15
Ma teitäkö rakastan?.