The Will to Power, Book I and II An Attempted Transvaluation of all Values

By Friedrich Nietzsche

Page 153

radically evil element in human nature[8]).
_Saintliness_ also lurked somewhere in his soul.... I require a
criticism of the saintly type.

Hegel's value: "Passion."

Herbert Spencer's tea-grocer's philosophy: total absence of an ideal
save that of the mediocre man.

Fundamental instinct of all philosophers, historians, and
psychologists: everything of _value_ in mankind, art, history, science,
religion, and technology must be shown to be _morally valuable_ and
_morally conditioned,_ in its aim, means, and result. Everything is
seen in the light of this highest value; for instance, Rousseau's
question concerning civilisation, "Will it make man grow better?"--a
funny question, for the reverse is _obvious,_ and is a fact which
speaks _in favour_ of civilisation.


[Footnote 8: TRANSLATOR'S NOTE.--This is doubtless a reference to a
passage in a letter written by Goethe to Herder, on 7th June 1793,
from the camp at Marienborn, near Mainz, in which the following
words occur:--"_Dagegen hat aber auch Kant seinen philosophischen
Mantel, nachdem er ein langes Menschenleben gebraucht hat, ihn von
mancherlei sudelhaften Vorurteilen zu reinigen, freventlich mit dem
Schandfleck des radikalen Bösen beschlabbert, damit doch auch Christen
herbeigelockt werden den Saum zu küssen?--_("Kant, on the other hand,
after he had tried throughout his life to keep his philosophical cloak
unsoiled by foul prejudices, wantonly dirtied it in the end with the
disreputable stain of the 'radical evil' in human nature, in order that
Christians too might be lured into kissing its hem.") From this passage
it will be seen how Goethe had anticipated Nietzsche's view of Kant;
namely, that he was a Christian in disguise.]


383.

_Religious morality.--_Passion, great desire; the passion for power,
love, revenge, and property: the moralists wish to uproot and
exterminate all these things, and "purify" the soul by driving them out
of it.

The argument is: the passions often lead to disaster--therefore, they
are evil and ought to be condemned. Man must wring himself free from
them, otherwise he cannot be a _good_ man....

This is of the same nature as: "If thy right eye offend thee, pluck it
out." In this particular case when, with that "bucolic simplicity,"
the Founder of Christianity recommended a certain practice to His
disciples, in the event of sexual excitement, the result would not be
only the loss of a particular member, but the actual castration of the
whole of the man's character.... And the same applies to the moral
mania, which, instead of insisting upon the control of the passions,
sues for their extirpation. Its conclusion always is: only the
emasculated man is a good man.

Instead of making use of and of _economising_ the great sources of
passion, those torrents of the soul which are often so dangerous,
overwhelming,

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 0
Ylistetyistä viisaista.
Page 3
Minä rakastan sitä, joka elää tullakseen tietoon, ja joka tahtoo tulla tietoon senvuoksi, että yli-ihminen kerran eläisi.
Page 5
" "Ei niin, vastasi Zarathustra; sinä olet tehnyt vaaran ammatiksesi, siinä ei ole mitään halveksittavaa.
Page 7
Mutta viimein aukenivat hänen silmänsä: ihmetellen katseli Zarathustra metsän siimekseen ja hiljaisuuteen, ihmetellen katseli hän sisimpäänsä.
Page 8
"Ylpein eläin auringon alla ja älykkäin eläin auringon alla -- he ovat lähteneet tiedustelulle.
Page 22
Lukemattomat nuo pienet ja viheliäiset ovat; ja monen ylvään rakennuksen veivät pelkät sadepisarat ja rikkaruohot perikatoon.
Page 29
" Zarathustra hymyili.
Page 32
Kun Zarathustra oli sanonut jäähyväiset sille kaupungille, johon hänen sydämensä oli kiintynyt ja jonka nimi on "Kirjava lehmä" -- seurasivat häntä monet, jotka kutsuivat itseään hänen oppilaiksensa, ja saattoivat häntä.
Page 36
Niin, tekin ystäväni, pelästytte kesytöntä viisauttani, ja pakenette ehkä vihollisieni kera.
Page 42
He loivat silmänsä alas kaivoon: nyt hohtaa heidän inhoittava hymynsä kaivosta ylös.
Page 70
Oi, tuota mustaa surullista merta minun allani! Oi, tuota raskasta öistä vastahakoisuutta! Oi, kohtalo ja meri! Teidän luoksenne minun täytyy nyt astua _alas_! Korkeimman vuoreni edessä minä seison ja pisimmän vaellukseni: siksi minun täytyy ensin syvemmälle alas, kuin milloinkaan olen astunut: -- syvemmälle alas tuskaan, kuin milloinkaan olen astunut, aina sen mustimpaan aaltoon saakka! Niin minun kohtaloni tahtoo: Hyvä! Minä olen valmis.
Page 87
Heidän haudankaivajansa: minä kutsuin heitä tutkijoiksi ja koettelijoiksi, -- niin minä opin sanoja vaihtamaan.
Page 90
Minun puheenparteni -- on kansan: liian karkea ja sydämensuora se on silkkijäniksille.
Page 94
Ja -- ei tule _tahtoa_ nauttia! Nautinto ja viattomuus ovat nimittäin häveliäintä mitä on: kummatkaan eivät tahdo tulla haetuiksi.
Page 104
Kuinka hyvin te tiedätte, minkä lohdutuksen minä löysin itselleni seitsemässä päivässä! "Että minun jälleen täytyy laulaa, -- sen lohdutuksen minä löysin itselleni ja tämän elpymisen: tahdotteko te siitäkin heti tehdä laulun?" -- "Älä puhu enää, vastasivat hänen eläimensä hänelle uudelleen; ennemmin, sinä elpyvä, valmista itsellesi ensin lyyry, uusi lyyry! "Sillä katso, oi Zarathustra! Sinun uusiin lauluihisi tarvitaan uusia lyyryjä.
Page 111
"Oi Zarathustra, sanoivat ne, tähystätkö sinä ehkä onneasi?" -- "Mitä onnesta! vastasi hän, siitä on kauan kuin minä pyrin onneen, minä pyrin työhöni.
Page 118
" "Sinä erhetyt, sanoi Zarathustra sääliväisesti ja pidätti hänet, sinä erhetyt: täällä sinä et ole kotonasi, vaan minun valtakunnassani, ja täällä sinulle ei ole mitään pahaa tapahtuva.
Page 132
"Mitä jäi minulle tähteeksi? Väsynyt ja julkea sydän; epävakainen tahto; räpytyssiivet; murtunut selkäranka.
Page 137
Te tulitte vain enteinä siitä, että korkeampia on jo matkalla minun tyköni, -- "-- ei suuren kaipuun, suuren iljetyksen, suuren kyllästymisen ihmisiä eikä niitä, joita te kutsutte jumalan jäännöksiksi, "-- ei! Ei! Kolmasti ei! _Toisia_ minä odotan näillä vuorilla ja ilman heitä minä en tahdo jalkaani siirtää täältä, "-- korkeampia, väkevämpiä, voitollisempia, iloisempia, sellaisia, jotka ovat oikeinmuodostuneita ruumiilta ja sielulta: _nauravien jalopeurojen_ täytyy tulla! "Oi kestiystäväni, te kummalliset, -- ettekö te kuulleet puhuttavan vielä mitään minun lapsistani? Ja että ne ovat matkalla minun tyköni? "Puhukaa minulle toki yrttitarhoistani, autuaista saaristani, minun uudesta ihanasta lajistani, -- miksi ette puhu minulle mitään siitä? "Tämän vieraslahjan minä pyydän itselleni teidän rakkaudeltanne, että te puhutte minulle lapsistani.
Page 143
Kummallisesti ne ahkeroivat, elefantin lailla, joka koettaa seisoa päälaellaan.