The Will to Power, Book I and II An Attempted Transvaluation of all Values

By Friedrich Nietzsche

Page 119

of an imperfect
and often morbid constitution. _Personal perfection regarded as
determined by will, as an act of consciousness,_ as reason with
dialectics, is a caricature, a sort of self-contradiction.... Any
degree of consciousness renders perfection _impossible._ ... A form of
_theatricalness_.)



290.

The _moral hypothesis,_ designed with a view to _justifying God,_
said: evil must be voluntary (simply in order that the _voluntariness
of goodness_ might be believed in); and again, all evil and suffering
have an _object which is salvation_.

The notion "guilt" was considered as something which had no
connection at all with the ultimate cause of existence, and the
notion "punishment" was held to be an educating and beneficent act,
consequently an act proceeding from a _good_ God.

The absolute dominion of moral valuations _over_ all others: nobody
doubted that God could not be evil and could do no harm--that is to
say, perfection was understood merely as _moral_ perfection.


291.

How false is the supposition that an action must depend upon what has
preceded it in consciousness! And morality has been measured in the
light of this supposition, as also criminality....

The value of an action must be judged by its results, say the
utilitarians: to measure it according to its origin involves the
impossibility of _knowing_ that origin.

But do we know its results? Five stages ahead, perhaps. Who can tell
what an action provokes and sets in motion? As a stimulus? As the spark
which fires a powder-magazine? Utilitarians are simpletons.... And
finally, they would first of all have to know _what_ is useful; here
also their sight can travel only over five stages or so.... They have
no notion of the great economy which cannot dispense with evil.

We do not know the origin or the results: has an action, then, any
value?

We have yet the action itself to consider: the states of consciousness
that accompany it, the yea or nay which follows upon its performance:
does the value of an action lie in the subjective states which
accompany it? (In that case, the value of music would be measured
according to the pleasure or displeasure which it occasions in us ...
which it gives to the _composer._ ...) Obviously feelings of value
must accompany it, a sensation of power, restraint, or impotence--for
instance, freedom or lightsomeness. Or, putting the question
differently: could the value of an action be reduced to physiological
terms? could it be the expression of completely free or constrained
life?--Maybe its _biological_ value is expressed in this way....

If, then, an action can be judged neither in the light of its origin,
nor its results, nor its accompaniments in consciousness, then its
value

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 7
Katsokaa jokaisen uskon uskojia! Ketä he enimmän vihaavat? Sitä, joka rikkimurtaa heidän arvotaulunsa, rikkojaa, rikollista: -- mutta se on se joka luo.
Page 8
Mikä on raskasta? niin kysyy kantavainen henki, niin polvistuu hän, kamelin lailla, ja tahtoo tulla hyvin kuormitetuksi.
Page 12
"Ruumista olen minä ja sielua" -- niin puhuu lapsi.
Page 27
Sinä tulit lähelle heitä ja kävit kuitenkin ohi: sitä he eivät anna sinulle milloinkaan anteeksi.
Page 28
Mutta tämä olkoon teidän kunnianne: rakastaa alati enemmän kuin teitä rakastetaan, eikä milloinkaan olla toisena.
Page 49
Hautalaulu.
Page 53
Seisoa lihakset velttoina ja tahto valjaista riisuttuna: se on vaikeinta teille kaikille, te ylhäiset! Kun valta käy armolliseksi ja tulee alas näkyviin: kauneudeksi minä kutsun sellaista alastuloa.
Page 59
Hengen parannuksentekijöitä minä näin tulevan: ne kasvoivat heistä.
Page 64
'Niin minä tahtoisin sen olemaan!' -- se vasta on minulle lunastusta! "Tahto -- se on vapauttajan ja ilontuojan nimi: niin minä olen opettanut teille, ystäväni! Mutta oppikaa nyt tämä lisäksi: tahto itse on vielä vanki.
Page 85
"Onko hänellä sitten lapsia? Kukaan ei voi todistaa sitä, ellei hän itse sitä todista! Minä olen kauan toivonut, että hän todistaisi sen perinpohjin.
Page 91
Sellaisia minä kutsun kaikkeentyytyväisiksi.
Page 100
Hyvät ja vanhurskaat itse eivät voineet ymmärtää häntä heidän henkensä on vangittuna heidän hyvään omantuntoonsa.
Page 102
Ei minun tapani ole herättää isoäidin-äitejä unesta, saadakseni käskeä heitä -- nukahtamaan jälleen! Sinä liikahdat, ojennat itseäsi, kuorsaat? Ylös! Ylös! Ei kuorsata -- puhua sinun tulee! Zarathustra, jumalaton, huutaa sinua! Minä, Zarathustra, elämän puoltaja, kärsimyksen puoltaja, ympyrän puoltaja, -- sinua minä huudan, pohjattominta ajatustani! Terve minulle! Sinä tulet, -- minä kuulen sinut! Minun pohjattomuuteni puhuu, viimeisimmän syvyyteni minä olen valoon suistanut! Terve minulle! Tännepäin! Anna kätesi -- -- haa! päästä! Hahaa! -- -- Iljetys, iljetys, iljetys -- -- -- voi minua! 2.
Page 104
Kuinka hyvin te tiedätte, minkä lohdutuksen minä löysin itselleni seitsemässä päivässä! "Että minun jälleen täytyy laulaa, -- sen lohdutuksen minä löysin itselleni ja tämän elpymisen: tahdotteko te siitäkin heti tehdä laulun?" -- "Älä puhu enää, vastasivat hänen eläimensä hänelle uudelleen; ennemmin, sinä elpyvä, valmista itsellesi ensin lyyry, uusi lyyry! "Sillä katso, oi Zarathustra! Sinun uusiin lauluihisi tarvitaan uusia lyyryjä.
Page 116
Hänelle me viemme tämän aasin.
Page 125
"Mutta ken voisi nostaa _sinun_ alakuloisuutesi hartioiltasi? Siihen minä olen liian heikko.
Page 131
Mutta tuskin oli vapaaehtoinen kerjäläinen juossut tiehensä ja Zarathustra taas yksin, kun hän kuuli takanaan uuden äänen, joka huusi: "Seis! Zarathustra, odota toki! Minähän se olen, oi Zarathustra, minä, sinun varjosi!" Mutta Zarathustra ei odottanut, sillä äkillinen suuttumus valtasi hänet tuon suuren väentulvan ja tungoksen vuoksi hänen vuorillaan.
Page 138
Ja jos tahdotte puhua siellä, no niin! Mutta roskaväki vilkuttaa silmiään: "me olemme kaikki yhtäläisiä.
Page 141
Te luovat, te korkeammat ihmiset! Kenen synnyttää täytyy, hän on sairas; mutta ken on synnyttänyt, hän on saastainen.
Page 146
Mutta te, kun näen teidän silmienne ilmeen, niin minusta melkein tuntuu, että te etsitte enemmän _epävarmuutta_, "-- enemmän kauhua, enemmän vaaraa, enemmän maanjäristystä.