The Twilight of the Idols - The Antichrist Complete Works, Volume Sixteen

By Friedrich Nietzsche

Page 98

love....


31

I have given my reply to the problem in advance. The prerequisite
thereto was the admission of the fact that the type of the Saviour has
reached us only in a very distorted form. This distortion in itself
is extremely feasible: for many reasons a type of that kind could not
be pure, whole, and free from additions. The environment in which
this strange figure moved, must have left its mark upon him, and the
history, the _destiny_ of the first Christian communities must have
done so to a still greater degree. Thanks to that destiny, the type
must have been enriched retrospectively with features which can be
interpreted only as serving the purposes of war and of propaganda
That strange and morbid world into which the gospels lead us--a
world which seems to have been drawn from a Russian novel, where
the scum and dross of society, diseases of the nerves and "childish"
imbecility seem to have given each other rendezvous--must in any case
have _coarsened_ the type: the first disciples especially must have
translated an existence conceived entirely in symbols and abstractions
into their own crudities, in order at least to be able to understand
something about it,--for them the type existed only after it had
been cast in a more familiar mould.... The prophet, the Messiah, the
future judge, the teacher of morals, the thaumaturgist, John the
Baptist--all these were but so many opportunities of misunderstanding
the type.... Finally, let us not under-rate the _proprium_ of all great
and especially sectarian veneration: very often it effaces from the
venerated object, all the original and frequently painfully un-familiar
traits and idiosyncrasies--_it does not even see them._ It is greatly
to be deplored that no Dostoiewsky lived in the neighbourhood of this
most interesting decadent,--I mean someone who would have known how to
feel the poignant charm of such a mixture of the sublime, the morbid,
and the childlike. Finally, the type, as an example of decadence, may
actually have been extraordinarily multifarious and contradictory:
this, as a possible alternative, is not to be altogether ignored.
Albeit, everything seems to point away from it; for, precisely in this
case, tradition would necessarily have been particularly true and
objective: whereas we have reasons for assuming the reverse. Meanwhile
a yawning chasm of contradiction separates the mountain, lake, and
pastoral preacher, who strikes us as a Buddha on a soil only very
slightly Hindu, from that combative fanatic, the mortal enemy of
theologians and priests, whom Renan's malice has glorified as "_le
grand maître en ironie._" For my part, I do not doubt but what the
greater part of this

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 3
Katso, minä olen salaman julistaja ja raskas.
Page 17
Niin, minä tunnen vaarasi.
Page 24
Tai, parhaimmassa tapauksessa, lehmiä.
Page 28
Mies on kasvatettava sotaan ja nainen soturin virvoitukseksi: kaikki muu on hulluutta.
Page 40
" Suurempia totisesti on ollut ja korkeampisyntyisiä kuin ne, joita kansa kutsuu vapahtajiksi, nuo mukaansa tempaavat myrskytuulet! Ja vielä suurempien kuin kaikki vapahtajat ovat olleet, täytyy teidät, veljeni, vapauttaa, jos tahdotte löytää tien vapauteen! Milloinkaan vielä ei ole ollut yli-ihmistä.
Page 66
kasvonsa; mutta kun hän kuuli Zarathustran nauravan, nosti hän uteliaasti katseensa ja sanoi hitaasti: "Mutta miksi Zarathustra puhuu toisin meille kuin oppilailleen?" Zarathustra vastasi: "Mitä ihmettelemistä siinä on! Kyttyräselkäisten kanssa tulee puhua kyttyräselkäisesti!" "Hyvä, sanoi kyttyräselkäinen; ja koulupoikien kanssa tulee jaaritella koulusta.
Page 69
Kun nyt Zarathustra nousi näin vuorta ylös, ajatteli hän tietä astuessaan monia yksinäisiä vaelluksia nuoruudesta saakka, ja miten monelle vuorelle ja harjanteelle ja huipulle hän jo oli noussut.
Page 72
Portin nimi on kirjoitettuna yläpuolella: 'Silmänräpäys'.
Page 75
Ja hän odotti onnettomuuttaan koko yön: mutta hän odotti turhaan.
Page 82
Surkutelkoot he minua ja huokailkoot minun kylmänkyhmyjäni säälitellen: "tiedon jäähän hän vielä _kuoliaaksi paleltuu!"_ -- niin he valittavat! Sillä aikaa minä juoksen lämpimin jaloin ristiin rastiin öljymäelläni: öljymäkeni aurinkosopessa minä laulan ja nauran kaikelle säälille.
Page 95
Tietäjien ja tähteinselittäjien ympäri pyöri tähänsaakka tämän houreen pyörä.
Page 97
nämä kaikki ovat hengeltään saastaisia; mutta varsinkin ne, joilla ei ole lepoa eikä rauhaa, elleivät katsele maailmaa _takapuolelta_, tuonpuoleisten odottajat! _Niille_ minä sanon vasten kasvoja, vaikkakaan se ei mieluisalta kuulu: maailma on siinä ihmisen kaltainen, että sillä on takapuoli, -- _niin paljon_ on totta! Maailmassa on paljon likaa: _niin paljon_ on totta.
Page 109
(Eli: On- ja Aamen-laulu.
Page 112
Minun kohtaloni näet antaa minulle aikaa: se kai unhoitti minut! Vai istuuko se varjossa suuren kiven takana ja pyydystää kärpäsiä? Ja totisesti, minä pidän.
Page 128
"Hänen säälinsä ei tuntenut mitään häpeää: hän ryömi minun likaisimpiin soppiini.
Page 139
Te korkeammat ihmiset, menkää pois turulta! 2.
Page 140
Sellaiset pöyhkeilevät sillä, että eivät valhettele: mutta kykenemättömyys valheeseen ei ole vielä läheskään rakkautta totuuteen.
Page 143
"Oi puhtaita tuoksuja minun ympärilläni, huudahti hän, oi autuasta hiljaisuutta minun ympärilläni! Mutta missä ovat minun eläimeni? Esille, esille, minun kotkani ja minun käärmeeni! "Sanokaa minulle, eläimeni: nämä korkeammat ihmiset -- eivätkö ne ehkä _haise_ hyvältä? Oi puhdas tuoksu minun ympärilläni! Nyt vasta minä tiedän ja tunnen, kuinka minä rakastan teitä, eläimeni.
Page 151
Ja, totisesti! kaikki nuo korkeammat ihmiset, nuo kaksi kuningasta, virkajättö paavi, kehno loihtija, vapaaehtoinen kerjäläinen, vaeltaja ja varjo, vanha tietäjä, hengeltä tunnollinen ja rumin ihminen: he makasivat kaikki lasten ja uskovaisten vanhojen naisten lailla polvillaan ja rukoilivat aasia.
Page 155
Zarathustra kuunteli sitä, samoinkuin korkeammat ihmiset; mutta sitten hän pani toisen kerran sormen suulleen ja puhui jälleen: _"Tulkaa! Tulkaa! Sydänyö on tulossa!"_ -- ja hänen äänensä oli muuttunut.