The Twilight of the Idols - The Antichrist Complete Works, Volume Sixteen

By Friedrich Nietzsche

Page 7

be tragic?--To perish beneath a load that one can neither
bear nor throw off? This is the case of the Philosopher.


12

If a man knows the wherefore of his existence, then the manner of it
can take care of itself. Man does not aspire to happiness; only the
Englishman does that.


13

Man created woman--out of what? Out of a rib of his god,--of his
"ideal."


14

What? Art thou looking for something? Thou wouldst fain multiply
thyself tenfold, a hundredfold? Thou seekest followers? Seek ciphers!


15

Posthumous men, like myself, are not so well understood as men who
reflect their age, but they are heard with more respect. In plain
English: we are never understood--hence our authority.


16

_Among women._--"Truth? Oh, you do not know truth! Is it not an outrage
on all our _pudeurs?_"--


17

There is an artist after my own heart, modest in his needs: he really
wants only two things, his bread and his art--_panem et Circem._


18

He who knows not how to plant his will in things, at least endows them
with some meaning: that is to say, he believes that a will is already
present in them. (A principle of faith.)


19

What? Ye chose virtue and the heaving breast, and at the same time
ye squint covetously at the advantages of the unscrupulous.--But
with virtue ye renounce all "advantages" ... (to be nailed to an
Antisemite's door).


20

The perfect woman perpetrates literature as if it were a petty vice: as
an experiment, _en passant,_ and looking about her all the while to
see whether anybody is noticing her, hoping that somebody _is_ noticing
her.


21

One should adopt only those situations in which one is in no need of
sham virtues, but rather, like the tight-rope dancer on his tight rope,
in which one must either fall or stand--or escape.


22

"Evil men have no songs."[1]--How is it that the Russians have songs?


23

"German intellect"; for eighteen years this has been a _contradictio in
adjecto._


24

By seeking the beginnings of things, a man becomes a crab. The
historian looks backwards: in the end he also _believes_ backwards.


25

Contentment preserves one even from catching cold. Has a woman who knew
that she was well-dressed ever caught cold?--No, not even when she had
scarcely a rag to her back.


26

I distrust all systematisers, and avoid them. The will to a system,
shows a lack of honesty.


27

Man thinks woman profound--why? Because he can never fathom her depths.
Woman is not even shallow.


28

When woman possesses masculine virtues, she is enough to make you run
away. When she possesses no masculine virtues, she herself runs away.

29

"How often conscience had to bite in times gone by! What

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 3
Minä rakastan sitä, joka viskaa kultaisia sanoja tekojensa edellä ja aina pitää enemmän kuin on luvannut: sillä hän tahtoo perikatoaan.
Page 8
Viimeistä herraansa etsii hän itselleen täältä: hänen vihollisekseen hän tahtoo tulla ja viimeisen jumalansa, voitosta hän tahtoo taistella suuren lohikäärmeen kanssa.
Page 10
Kerran heitti Zarathustrakin uskonsa tuolle puolen ihmistä, kuten kaikki tuonpuoleisten odottajat.
Page 23
Ystävästä.
Page 51
Ja tämä on toinen: se joutuu käskynalaiseksi, joka ei osaa itseään totella.
Page 53
Hiukan enemmän, hiukan vähemmän: se juuri on täällä paljon, se on täällä enin.
Page 55
"Olla onnellinen katselemisessa, tahto kuolleena, vailla itsekkäisyyden sieppaamista ja himoa -- koko ruumis kylmänä ja tuhkanharmaana, mutta silmä juopuneena kuusilmänä! "Tämä olisi minulle rakkainta, -- näin viettelee itseään tuo vietelty -- rakastaa maata niinkuin kuu sitä rakastaa, ja ainoastaan silmällä koskettaa sen kauneutta.
Page 57
"Ja joskus minä löydän kyyhkyslakastanikin sinnelentäneen eläimen, joka on minulle outo, ja joka vapisee, kun lasken käteni sen päälle.
Page 60
"Ja myönnä se vain! Vähän oli vain aina tapahtunut, kun sinun melusi ja savusi hälveni pois.
Page 61
Oi, miten minä olen pelastava tuleni sen yli! "Ettei se minulta tukahtuisi tässä alakuloisuudessa! Kaukaisempien maailmojen valohan se on oleva ja vielä kaukaisintenkin öiden!" Näin sydämessään huolestuneena kulki Zarathustra ympäri; ja kolmeen päivään hän ei maistanut juomaa eikä ruokaa, ei saanut lepoa ja kadotti puhelahjan.
Page 64
Mutta minä en ole milloinkaan uskonut kansaa, kun se on puhunut suurista ihmisistä, -- ja pysyin uskossani, että se oli päinvastainen raajarikko, jolla oli kaikkea liian vähän ja yhtä liian paljon.
Page 76
Että sinä tulit minun luokseni kauniina, kauneuteesi kätkettynä, että sinä mykkänä puhut minulle, selkeänä viisaudessasi: Oi miten hyvin minä arvaan kaiken häveliään sinun sielussasi! Ennen aurinkoa sinä tulit minun luokseni, minun, yksinäisimmän.
Page 92
2.
Page 103
Mutta hän kutsuu sitä "säälikseen".
Page 109
Jos minun suuttumukseni koskaan murti hautoja, tempasi pois rajakiviä ja vyörytti vanhoja rikottuja tauluja jyrkkiin syvyyksiin: jos minun pilkkani koskaan puhalsi tomuksi lahoja sanoja ja minä saavuin kuin luuta yli ristihämähäkkien ja puhdistavana tuulena vanhoihin ummehtuneisiin hautakammioihin: jos minä koskaan istuin riemuiten siellä, missä vanhoja jumalia lepää haudattuina, maailmaa siunaten, maailmaa rakastaen vanhojen maailmansoimaajain muistomerkkien vieressä: -- --.
Page 119
Ja totisesti, omalla verelläni minä lisäsin omaa tietämistäni!" -- Kuten omin silmin näemme, keskeytti Zarathustra; sillä yhä vielä vuoti tunnollisen paljaasta käsivarresta verta.
Page 124
"Mutta viimein hänestä tuli vanha ja pehmeä ja murea ja sääliväinen, enemmän isoisän.
Page 131
"Vaeltaja minä olen, joka jo kauan sitten kuljin sinun kintereilläsi: alati matkalla, mutta vailla päämaalia, myöskin vailla kotia: niin ettei totisesti paljoa puutu siitä, että olisin ikuinen juutalainen, paitsi että en ole ikuinen enkä myöskään juutalainen.
Page 143
Niinpä oppikaa minusta minun viisauteni: huonoimmallakin oliolla on kaksi hyvää nurjaapuolta, -- -- huonoimmallakin olioilla on hyvät tanssijalat; niinpä oppikaa, te korkeammat ihmiset, asettamaan itsenne oikeille jaloille! Niinpä unhoittakaa murhe-huohottaminen ja kaikki roskaväkisurumielisyys! Oi kuinka surullisilta minusta tuntuvat tänään roskaväen ilveilijätkin! Mutta tämä tänään on roskaväen.
Page 151
"Uusia toiveita on heidän käsivarsissaan ja jaloissaan, heidän sydämensä laajentuu.