The Twilight of the Idols - The Antichrist Complete Works, Volume Sixteen

By Friedrich Nietzsche

Page 149

fault: and if it does overwhelm thee, this does not stand
to thy merit either.--We think more leniently of our forebears than
they themselves thought of themselves; we mourn over the errors which
were to them constitutional; but we do not mourn over their evil.


41

Let us guard against teaching such a doctrine as if it were a suddenly
discovered religion! It must percolate through slowly, and whole
generations must build on it and become fruitful through it,--in order
that it may grow into a large tree which will shelter all posterity.
What are the two thousand years in which Christianity has maintained
its sway? For the mightiest thought of all many millenniums will be
necessary,--long, long, long will it have to remain puny and weak!


42

For this thought we do not require thirty years of glory with drums
and fifes, and thirty years of grave-digging followed by an eternity
of macaberesque stillness, as is the case with so many other famous
thoughts.

Simple and well-nigh arid as it is, this thought must not even require
eloquence to uphold it.


43

Are ye now prepared? Ye must have experienced every form of
scepticism and ye must have wallowed with voluptuousness in ice-cold
baths,--otherwise ye have no right to this thought; I wish to protect
myself against those who are over-ready to believe, likewise against
those who gush over anything! I would defend my doctrine in advance.
It must be the religion of the freest, most cheerful and most sublime
souls, a delightful pastureland somewhere between golden ice and a pure
heaven!




EXPLANATORY NOTES TO "THUS SPAKE ZARATHUSTRA"


1

All goals have been annihilated: valuations are turning against each
other:

People call him good who hearkens to the dictates of his own heart, but
they also call him good who merely does his duty;

People call the mild and conciliating man good, but they also call him
good who is brave, inflexible and severe;

People call him good who does not do violence to himself, but they also
call the heroes of self-mastery good;

People call the absolute friend of truth good-, but they also call him
good who is pious and a transfigurer of things;

People call him good who can obey his own voice, but they also call the
devout man good;

People call the noble and the haughty man good, but also him who does
not despise and who does not assume condescending airs.

People call him good who is kindhearted and who steps out of the way of
broils, but he who thirsts for fight and triumph is also called good;

People call him good who always wishes to be first,

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 10
Se sopii yhteen hyvän unen kanssa.
Page 25
Mutta minä sanon teille: teidän lähimmäisenrakkautenne on teidän viheliäinen rakkautenne omaan itseenne.
Page 32
1.
Page 40
Heidän sääliinsä oli heidän henkensä hukkunut, ja kun he paisuivat ja tulvivat yli partaiden säälistä, ui aina pinnalla suuri hulluus.
Page 52
Alakuloisena palasi tämä metsästäjä takaisin tiedon metsästä.
Page 59
Siihen aikaan, kun Zarathustra oleskeli autuailla saarilla, tapahtui, että eräs laiva laski ankkurin sen saaren luona, jolla tuo suitsuava vuori on; ja sen miehistö nousi maihin kaniineja ampumaan.
Page 62
" -- Näin kertoi Zarathustra unensa ja vaikeni sitten: sillä hän ei tiennyt vielä selitystä uneensa.
Page 69
Ja yhden minä vielä tiedän: minä seison nyt viimeisen huippuni edessä ja sen, mikä minulta kauimmin oli säästynyt.
Page 79
Miten paljon oikeamielisyyttä ja sääliä, niin paljon heikkoutta.
Page 81
Sydämellisesti tosiaan, silloinkin vielä kun minä ryömin vuoteeseen --: silloin nauraa ja ylpeilee vielä minun kyyristynyt onneni; silloin nauraa minun valheunenikin.
Page 89
Sellaisten ruumiiden ja sielujen itse-ilo kutsuu itseään: "hyveeksi".
Page 90
Ja rikkiviisaus: niin se kutsuu kaikkea, mitä orjat ja vanhukset ja väsyneet kokkaelevat; ja varsinkin koko tuota katalaa hourupäistä, ylen ovelapäistä pappishulluutta.
Page 100
Ja mieluummin vielä avion rikkoutuminen kuin aviotaakka ja aviovalhe! -- Näin puhui minulle eräs nainen: "tosin minä rikoin avioliiton, mutta ensin rikkoi avioliitto -- minut!" Huonosti pariutuneitten minä huomasin alati olevan pahimmin kostonhaluisia: he antavat koko maailman kärsiä siitä, että he eivät enää kuulu itselleen.
Page 101
Oi sinä minun tahtoni! Sinä kaiken hädän kääntyminen, sinä välttämättömyyteni! Varjele minut kaikista pienistä voitoista! Sinä sieluni sallimus, jota minä kohtaloksi kutsun! Sinä minussa, minun ylläni oleva! Varjele ja säästä minut yhteen ainoaan suureen kohtaloon! Ja sinun viimeinen suuruutesi, minun tahtoni, säästä se viimeisesi varalle -- jotta sinä olet järkähtämätön voitossasi! Oi, ken ei voittoonsa kukistunut! Oi, kenen silmä ei pimentynyt tässä juopuneessa hämäryydessä! Oi, kenen jalka ei horjunut.
Page 109
) 1.
Page 134
Mutta keskellä tätä murheellista.
Page 136
"Ja totisesti, kohti sinun vuortasi ja puutasi kääntyy tänään moni silmä; suuri kaipuu on aukaissut ne, ja moni oppi kysymään: ken on Zarathustra? "Ja kenen korvaan sinä kerran vuodatit laulusi ja hunajasi: kaikkien kätkeytyneitten, yksineläjien, kaksineläjien, kaikki ne puhuivat yhdellä erää sydämelleen: "'Elääkö Zarathustra vielä? Ei kannata enää elää, kaikki on yhtäläistä, kaikki on turhaa: tai -- meidän täytyy elää Zarathustran kanssa!' "'Miksi ei hän tule, joka niin kauan on julistanut tuloansa? Näin kysyivät monet; nielaisiko yksinäisyys hänet! Vai menemmekö me hänen tykönsä? "Nyt tapahtuu, että yksinäisyys itse käy mureaksi ja murtuu, haudan lailla, joka murtuu eikä voi kauemmin pitää enää kuolleitaan.
Page 149
-- näet tulenhan Europasta, jok' on epäileväisempi kuin kaikk' aviovaimot vanhahtavaiset.
Page 151
"He käyvät onkeen, minun syöttini vaikuttaa, myöskin heidän vihollisensa väistyy, raskauden henki.
Page 160
hän hypähti pystyyn -- "_Sääli! Sääli korkeampaa ihmistä kohtaan!_ huudahti hän, ja hänen kasvonsa muuttuivat vaskisiksi.