The Genealogy of Morals The Complete Works, Volume Thirteen, edited by Dr. Oscar Levy.

By Friedrich Nietzsche

Page 96

its absolute knowledge, he has no
more any consciousness of that which is without or of that which is
within. Day and night cross not these bridges, nor age, nor death,
nor suffering, nor good deeds, nor evil deeds." "In deep sleep," say
similarly the believers in this deepest of the three great religions,
"does the soul lift itself from out this body of ours, enters the
supreme light and stands out therein in its true shape: therein is it
the supreme spirit itself, which travels about, while it jests and
plays and enjoys itself, whether with women, or chariots, or friends;
there do its thoughts turn no more back to this appanage of a body,
to which the 'prana' (the vital breath) is harnessed like a beast of
burden to the cart." None the less we will take care to realise (as
we did when discussing "redemption") that in spite of all its pomps
of Oriental extravagance this simply expresses the same criticism on
life as did the clear, cold, Greekly cold, but yet suffering Epicurus.
The hypnotic sensation of nothingness, the peace of deepest sleep,
anæsthesia in short––that is what passes with the sufferers and the
absolutely depressed for, forsooth, their supreme good, their value
of values; that is what must be treasured by them as something
positive, be felt by them as the essence of _the_ Positive (according
to the same logic of the feelings, nothingness is in all pessimistic
religions called God).


18.

Such a hypnotic deadening of sensibility and susceptibility to pain,
which presupposes somewhat rare powers, especially courage, contempt
of opinion, intellectual stoicism, is less frequent than another
and certainly easier _training_ which is tried against states of
depression. I mean _mechanical activity_. It is indisputable that a
suffering existence can be thereby considerably alleviated. This fact
is called to-day by the somewhat ignoble title of the "Blessing of
work." The alleviation consists in the attention of the sufferer being
absolutely diverted from suffering, in the incessant monopoly of the
consciousness by action, so that consequently there is little room left
for suffering––for _narrow_ is it, this chamber of human consciousness!
Mechanical activity and its corollaries, such as absolute regularity,
punctilious unreasoning obedience, the chronic routine of life, the
complete occupation of time, a certain liberty to be impersonal, nay, a
training in "impersonality," self-forgetfulness, "_incuria sui_"––with
what thoroughness and expert subtlety have all these methods been
exploited by the ascetic priest in his war with pain!

When he has to tackle sufferers of the lower orders, slaves, or
prisoners (or women, who for the most part are a compound of
labour-slave and prisoner), all he

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 2
Meidän epäterveellisessä modernisuudessamme ei mikään ole epäterveellisempää kuin kristillinen sääli.
Page 4
Mikään ei hävitä perinpohjaisemmin, syvemmin kuin personaton "velvollisuus", uhri abstraktsioonin Molokille.
Page 5
.
Page 11
Jos vasta palkkiolla ja rangaistuksella on poistettu maailmasta luonnollinen syysuhteisuus, niin tarvitaan _luonnotonta_ syysuhteisuutta: ja nyt seuraa epäluonnollisuuden koko jäännös.
Page 14
_Kaiken vastenmielisyyden, kaiken vihollisuuden, kaikkien rajojen ja välimatkojen vaistomainen eroittaminen tunteesta_: Seuraus äärimmäisestä kyvystä tuntea tuskaa ja ärtyisyyttä, joka tuntee jokaisen vastarinnan, pakon vastarintaan sietämättömänä vastenmielisyytenä, (s.
Page 15
Tämä usko ei myöskään muodostu sanoiksi -- se elää, se puolustaa itseään kaavoja vastaan.
Page 16
Samoin häneltä puuttuu dialektiikkaa, hänellä ei ole käsitystäkään siitä, että "usko", "totuus" voitaisiin todistaa syillä (-- sen todistuksia ovat sisäiset "valot", sisäiset haluntunteet ja itsensämyöntäminen, pelkkiä "voiman todistuksia" --).
Page 17
-- Lunastajan elämä ei ollut mitään muuta kuin _tätä_ käytäntöä, -- hänen kuolemansa ei myöskään ollut muuta.
Page 18
.
Page 20
Asia ei voinut loppua tähän kuolemaan: tarvittiin "kostoa", "tuomiota" (-- ja kuitenkin, mikä voi olla epäevankeelisempaa kuin "kosto", "rangaistus", "istua tuomarina"!).
Page 21
42.
Page 22
edellytystä kultuurin jokaista kohottamista, sen elinvoiman jokaista enentämistä vastaan, -- se on joukkojen _ressentimentistä_ takonut itselleen _pääaseen meitä_ vastaan, kaikkea ylhäistä, iloista, ylevämielistä vastaan maan päällä, meidän onneamme vastaan maan päällä.
Page 24
"Totisesti sanon minä teille: muutamain näistä, jotka tässä seisovat, ei pidä kuolemata maistaman, siihenasti kuin he näkevät Jumalan valtakunnan voimaila tulevan" (Markus 9, 1).
Page 25
.
Page 31
.
Page 32
Jo kauan sitten olen vaatinut harkittavaksi, eikö vakuutukset ole totuuden vaarallisempia vihollisia kuin valheet (Menschliches, Allzumenschliches I, aforismit 54 ja 483).
Page 37
o.
Page 38
Kristinoppi on riistänyt meiltä antiikisen kultuurin sadon, se on myöhemmin riistänyt meiltä myös _Islam_-kultuurin sadon.
Page 39
.
Page 40
on ollut, -- terveyttä, kauneutta, sopusointuisuutta, urhoollisuutta, henkeä, sielun hyvyyttä, _elämää itseään_ vastaan.