The Genealogy of Morals The Complete Works, Volume Thirteen, edited by Dr. Oscar Levy.

By Friedrich Nietzsche

Page 36

humanity: how dear is the price that they
have exacted! How much blood and cruelty is the foundation of all "good
things"!


4.

But how is it that that other melancholy object, the consciousness of
sin, the whole "bad conscience," came into the world? And it is here
that we turn back to our genealogists of morals. For the second time
I say--or have I not said it yet?--that they are worth nothing. Just
their own five-spans-long limited modern experience; no knowledge of
the past, and no wish to know it; still less a historic instinct, a
power of "second sight" (which is what is really required in this
case)--and despite this to go in for the history of morals. It stands
to reason that this must needs produce results which are removed from
the truth by something more than a respectful distance.

Have these current genealogists of morals ever allowed themselves to
have even the vaguest notion, for instance, that the cardinal moral
idea of "ought"[2] originates from the very material idea of "owe"? Or
that punishment developed as a retaliation absolutely independently
of any preliminary hypothesis of the freedom or determination of the
will?--And this to such an extent, that a high degree of civilisation
was always first necessary for the animal man to begin to make those
much more primitive distinctions of "intentional," "negligent,"
"accidental," "responsible," and their contraries, and apply them
in the assessing of punishment. That idea--"the wrong-doer deserves
punishment _because_ he might have acted otherwise," in spite of the
fact that it is nowadays so cheap, obvious, natural, and inevitable,
and that it has had to serve as an illustration of the way in which
the sentiment of justice appeared on earth, is in point of fact
an exceedingly late, and even refined form of human judgment and
inference; the placing of this idea back at the beginning of the world
is simply a clumsy violation of the principles of primitive psychology.
Throughout the longest period of human history punishment was _never_
based on the responsibility of the evil-doer for his action, and was
consequently not based on the hypothesis that only the guilty should
be punished;--on the contrary, punishment was inflicted in those days
for the same reason that parents punish their children even nowadays,
out of anger at an injury that they have suffered, an anger which vents
itself mechanically on the author of the injury--but this anger is kept
in bounds and modified through the idea that every injury has somewhere
or other its _equivalent_ price, and can really be paid off, even
though it be by means of pain to

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 0
Aarni Kouta Saksankielinen alkuteos: Der Antichrist -- Fluch auf das Christentum Helsingissä, Vihtori Kosonen, 1908.
Page 1
Toisessa merkityksessä sattuu kauimpana toisistaan olevissa paikoissa maanpinnalla ja mitä erilaisimmissa kultuurioloissa onnellisia yksityistapauksia, jotka todellakin synnyttävät _korkeamman tyypin_: tyypin, joka suhteessaan ihmiskuntaan kokonaisuudessaan on jonkunlainen yli-ihminen.
Page 3
Mistä se riemu, joka Kantin esiintyessä valtasi Saksan oppineen maailman, jonka jäsenistä kolme neljäsosaa on papin- ja opettajanpoikia, -- mistä tuo saksalainen vakaumus, joka herättää vastakaikua vielä tänään, että Kantin kautta olisi tapahtunut käännös _parempaan_? Saksalaisen oppineen teoloogivaisto vainusi, mikä nyt jälleen oli mahdollista.
Page 5
"Puhdas henki" on puhdas tuhmuus: ellemme ota lukuun hermorakennetta ja aisteja, _niin me erhetymme laskussamme_ -- siinä kaikki!.
Page 9
.
Page 13
Päälause: "jumala antaa sille anteeksi, joka katuu" -- suomeksi: _sille joka taipuu papin vallan alle_.
Page 16
o.
Page 17
Hän on jättänyt pois laskusta koko juutalaisen katumus- ja sovitusopin; hän tietää, kuinka yksin on elämän _käytäntö_, mitenkä tuntee itsensä "jumalalliseksi", "autuaaksi", "evankeeliseksi", joka hetki "jumalan lapseksi".
Page 20
Juuri enin epäevankeelinen kaikista tunteista, _kosto_, pääsi jälleen valtaan.
Page 22
Että jokainen "kuolemattomana sieluna" on samanarvoinen kuin toinen, että jokaisen yksityisen olennon "lunastus" saa suunnattoman suuren merkityksen, että pienet tekopyhät ja kolmeneljännes-hourupäät saavat kuvitella, että luonnonlakeja heidän takiaan alati _rikotaan_, sellaista äärettömiin, _hävyttömyyteen_ saakka kohonnutta itsekkäisyyttä ei voi kyllin suuren ylenkatseen häpeäleimalla merkitä.
Page 24
"Kuka ikänä tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä, ja ottakoon ristinsä, ja seuratkoon minua.
Page 25
Mutta itse farisealaiset ja kirjanoppineetkin joutuvat edullisempaan valoon tuollaisesta vastustuksesta: heidän täytyy kuitenkin olla jonkun arvoisia tullakseen vihatuiksi niin säädyttömällä tavalla.
Page 26
.
Page 27
-- Jumalan helvetintuska ei estänyt häntä olemasta viisas.
Page 28
-- En ryhdy tässä kohdassa valaisemaan "uskon", "uskovaisten" psykologiaa, ja, selväähän on, juuri "uskovaisten" hyödyksi.
Page 30
-- 52.
Page 32
Hänen optiikkansa patolooginen ehdollisuus tekee vakuutetusta uskonkiihkoilijan -- Savonarola, Luther, Rousseau, Robespierre, Saint-Simon --, voimakkaan, vapautuneen hengen vastakkaistyyppi.
Page 35
Kastien järjestys, _arvojärjestys_, muodostaa vain elämän oman korkeimman lain; näiden kolmen tyypin eroittaminen on välttämätön yhteiskunnan ylläpitämiseksi, tekemään mahdollisiksi korkeammat ja korkeimmat tyypit, -- vasta oikeuksien _erilaisuus_ on ehtona siihen, että oikeuksia on olemassa.
Page 36
.
Page 39
.