The Genealogy of Morals The Complete Works, Volume Thirteen, edited by Dr. Oscar Levy.

By Friedrich Nietzsche

Page 110

in science is
based has remained to this day a metaphysical belief--even we knowers
of to-day, we godless foes of metaphysics, we too take our fire from
that conflagration which was kindled by a thousand-year-old faith,
from that Christian belief, which was also Plato's belief, the belief
that God is truth, that truth is _divine_.... But what if this belief
becomes more and more incredible, what if nothing proves itself to
be divine, unless it be error, blindness, lies--what if God, Himself
proved Himself to be our _oldest lie_?"--It is necessary to stop at
this point and to consider the situation carefully. Science itself now
_needs_ a justification (which is not for a minute to say that there
is such a justification). Turn in this context to the most ancient and
the most modern philosophers: they all fail to realise the extent of
the need of a justification on the part of the Will for Truth--here
is a gap in every philosophy--what is it caused by? Because up to the
present the ascetic ideal dominated all philosophy, because Truth was
fixed as Being, as God, as the Supreme Court of Appeal, because Truth
was not allowed to be a problem. Do you understand this "allowed"?
From the minute that the belief in the God of the ascetic ideal is
repudiated, there exists _a new problem_: the problem of the value of
truth. The Will for Truth needed a critique--let us define by these
words our own task---the value of truth is tentatively _to be called
in question_.... (If this seems too laconically expressed, I recommend
the reader to peruse again that passage from the _Joyful Wisdom_ which
bears the title, "How far we also are still pious," Aph. 344, and best
of all the whole fifth book of that work, as well as the Preface to
_The Dawn of Day_.)


25.

No! You can't get round me with science, when I search for the natural
antagonists of the ascetic ideal, when I put the question: "_Where_
is the opposed will in which the _opponent ideal_ expresses itself?"
Science is not, by a long way, independent enough to fulfil this
function; in every department science needs an ideal value, a power
which creates values, and in whose _service_ it _can believe_ in itself
--science itself never creates values. Its relation to the ascetic
ideal is not in itself antagonistic; speaking roughly, it rather
represents the progressive force in the inner evolution of that ideal.
Tested more exactly, its opposition and antagonism are concerned not
with the ideal itself, but only with that ideal's outworks, its outer
garb, its masquerade, with

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 10
Eivätkä he enää kauankaan seiso: siinä he jo makaavat.
Page 11
Juopunut ilo on kärsivälle kääntää katseensa kärsimyksestään ja kadottaa itsensä.
Page 21
" Henkeä on näyttelijällä, vähän kuitenkin hengen omaatuntoa.
Page 23
Ystävästä.
Page 42
Niin saavat he lohdutuksen; ja heidän laillaan, ystäväni, saatte tekin lohdutuksenne -- ja uusia kirjavia näkinkenkiä! -- Näin puhui Zarathustra.
Page 51
Eläväistä minä seurasin, suurimpia ja pienimpiä teitä minä kuljin, jotta pääsisin tietoon sen laadusta.
Page 59
"Ja eräs toinen näistä sairauksista on nimeltään 'tulikoira': _siitä_ ovat ihmiset kuvitelleet ja antaneet itselleen kuvitella paljon.
Page 61
Te olette varmaan kuulleet jo jotakin vaeltajasta ja hänen varjostaan? "Mutta tämä on varmaa: minun täytyy pitää se lyhyempänä, -- muutoin se turmelee minun maineeni.
Page 75
Pyytää -- se on jo minulle: että olen kadottanut itseni.
Page 85
Totisesti, se tulee vielä minun kuolemakseni, että minä tukahdun nauruun, kun näen aasit humalassa ja kuulen yövartian näin epäilevän jumalaa.
Page 99
Petoeläimiä he ovat: "työssään" -- siinäkin on vielä ryöstöä, heidän "ansaitsemisessaan" -- siinäkin on vielä toisen pettämistä! Siksi heillä on oleva tukalaa! Parempia petoeläimiä on heistä näin tuleva; hienompia, viisaampia, _ihmisenkaltaisempia_: ihminen nimittäin on parhain petoeläin.
Page 104
Mutta varsinkin laululintujen luo: jotta oppisit heiltä _laulamaan_! "Laulaminen on näet elpyviä varten; terve puhukoon.
Page 110
sillä kirkkoja ja jumalanhautojakin minä rakastan, jos vain taivas puhtain silmin pilkistää niiden murtuneiden kattojen lomitse; kernaasti minä istun ruohon ja punaisen unikon lailla sortuneiden kirkkojen päällä -- oi miten palava kaipuu minulla täytyykään olla iäisyyteen ja sormuksien hääsormukseen, -- takaisintulon sormukseen! En ikinä vielä tavannut naista, jolta olisin lapsia halannut, -- se olisi sitten oleva se nainen, jota minä rakastan: sillä sua rakastan, oi iäisyys! _Sua rakastan, oi iäisyys!_ 3.
Page 113
Kenen täytyy kerran tulla eikä saa käydä ohitse? Meidän suuren Hazaramme: se on meidän suuren etäisen ihmisvaltakuntamme, tuhatvuotisen Zarathustravaltakunnan -- -- Kuinka etäällä tuollainen "etäinen" on? mitä se koskee minuun! Mutta senvuoksi se ei ole minulle vähemmän varma, -- molemmin jaloin minä seison varmana tällä pohjalla, -- ikuisella pohjalla, kovalla alkuvuorella, tällä korkeimmalla kovimmalla alkuvuorella, jonka luo kaikki tuulet tulevat kuin säänjakajan luo, kysyen Missä? ja Mistä? ja Minnepäin? Täällä naura, naura, kirkas terve häijyyteni! Korkeilta vuorilta viskaa alas välkkyvä pilkkanaurusi! Houkuttele välkkeelläsi minulle ihanimmat ihmiskalat! Ja mikä kaikissa merissä on minun omaani, mikä kaikissa olioissa on minua varten -- kalasta se minulle ylös: sitä minä odotan, pahanilkisin kaikista kalastajista.
Page 117
) Kerran -- armon vuonna ensimäisenä kai -- Sibylla, viinittä juopuin, sanoiksi sai: "Nyt käy nurin päin! Ei matalassa viel' ollut maailma näin! Voi, Rooma suur' on nyt naurava porttolan nainen, ja Caesar elukka, jumala -- juutalainen!" 2.
Page 133
Mutta uneen vaipuessaan puhui Zarathustra näin sydämelleen: "Hiljaa! Hiljaa! Eikö maailma juuri ikään täydellistynyt? Mitä minulle tapahtuukaan? "Niinkuin siro tuuli näkymättömänä tanssii pöydänsileällä merellä, kevyenä, höyhenkevyenä: niin -- tanssii uni minun päälläni.
Page 138
" Tässä tilaisuudessa, kun tietäjä pyysi viiniä, tapahtui, että vasemmanpuolinen kuningaskin, tuo vaitelias, puhkesi kerran puhumaan.
Page 141
Se johtuu siitä, että teidän täytyi olla äitejä.
Page 143
Mutta parempi on olla narrimainen onnesta kuin narrimainen onnettomuudesta, parempi tanssia kömpelösti kuin käydä rammasti.
Page 154
Siinä he seisoivat viimein hiljaa toistensa vieressä, paljasta vanhaa väkeä, mutta sydän lohdutettuna ja urhoollisena, ja ihmettelivät itsekseen, että tunsivat itsensä niin onnellisiksi maan päällä; mutta yön salaperäisyys hiipi yhä lähemmäksi ja lähemmäksi heidän sydäntään.