The Genealogy of Morals The Complete Works, Volume Thirteen, edited by Dr. Oscar Levy.

By Friedrich Nietzsche

Page 10

from the consciousness, so
far indeed from being forgotten, it must necessarily become impressed
on the consciousness with ever-increasing distinctness. How much
more logical is that contrary theory (it is not the truer for that)
which is represented, for instance, by Herbert Spencer, who places
the concept "good" as essentially similar to the concept "useful,"
"purposive," so that in the judgments "good" and "bad" mankind is
simply summarising and investing with a sanction its _unforgotten_ and
_unforgettable_ experiences concerning the "useful-purposive" and the
"mischievous-non-purposive." According to this theory, "good" is the
attribute of that which has previously shown itself useful; and so
is able to claim to be considered "valuable in the highest degree,"
"valuable in itself." This method of explanation is also, as I have
said, wrong, but at any rate the explanation itself is coherent, and
psychologically tenable.


4.

The guide-post which first put me on the right track was this
question--what is the true etymological significance of the various
symbols for the idea "good" which have been coined in the various
languages? I then found that they all led back to _the same evolution
of the same idea_--that everywhere "aristocrat," "noble" (in the
social sense), is the root idea, out of which have necessarily
developed "good" in the sense of "with aristocratic soul," "noble,"
in the sense of "with a soul of high calibre," "with a privileged
soul"--a development which invariably runs parallel with that other
evolution by which "vulgar," "plebeian," "low," are made to change
finally into "bad." The most eloquent proof of this last contention
is the German word "_schlecht_" itself: this word is identical with
"_schlicht_"--(compare "_schlechtweg_" and "_schlechterdings_")--which,
originally and as yet without any sinister innuendo, simply denoted
the plebeian man in contrast to the aristocratic man. It is at the
sufficiently late period of the Thirty Years' War that this sense
becomes changed to the sense now current. From the standpoint of
the Genealogy of Morals this discovery seems to be substantial: the
lateness of it is to be attributed to the retarding influence exercised
in the modern world by democratic prejudice in the sphere of all
questions of origin. This extends, as will shortly be shown, even to
the province of natural science and physiology, which, _prima facie_
is the most objective. The extent of the mischief which is caused by
this prejudice (once it is free of all trammels except those of its own
malice), particularly to Ethics and History, is shown by the notorious
case of Buckle: it was in Buckle that that _plebeianism_ of the modern
spirit, which is of English origin, broke out once again from its
malignant soil with

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 0
.
Page 2
Tämä on ensimäinen näkökanta; mutta on olemassa vielä tärkeämpiä.
Page 5
.
Page 7
Nämä kutoivat verkkojaan niin kauan hänen ympärilleen, että hänestä itsestään, heidän liikkeittensä hypnotiseeraamana, tuli hämähäkki, tuli metafyysikko.
Page 9
Totuus ja jonkin todeksi _uskominen_ ovat kaksi toisistaan kokonaan ulkopuolella olevaa intressimaailmaa, melkein toistensa _vastakohtia_, -- niihin joutuu perinpohjin toisistaan eroitettuja teitä.
Page 13
Tapaus on arvoltaan ensimäinen: pieni kapinallinen liike, joka saa nimensä Jeesus Natsarealaisen mukaan, on juutalainen vaisto _uudessa muodossa_, -- toisin sanoen, pappisvaisto, joka ei kärsi enää pappia realiteettina, vielä _ytimettömämmän_ olemismuodon, vielä epätodellisemman maailmankuvan keksiminen kuin se on, jota kirkon organisatsiooni vaatii.
Page 18
Menneisyyttä kohtaan minä tunnen, kuten kaikki tietäväiset, suurta suvaitsevaisuutta, s.
Page 19
Vielä tänään on _sellainen_ elämä mahdollinen, vieläpä _muutamille_ ihmisille välttämätön: oikea, alkuperäinen kristinoppi on oleva mahdollinen kaikkina aikoina.
Page 20
Mutta hänen opetuslapsensa eivät voineet _antaa_ hänelle _anteeksi_ tätä kuolemaa -- joka olisi kuitenkin ollut evankeelista korkeimmassa merkityksessä; tai edes _tarjoutua_ sydämen hiljaisessa ja lempeässä rauhassa samanlaiseen kuolemaan.
Page 25
Tämä _hirvittävä pettäjä_ jatkaa sanasta sanaan: "Ettekö te tiedä, että meidän pitää enkeleitäkin tuomitseman? Kuinka siis ei ajallisia asioita?".
Page 26
Kristitty, pappiskristitty etenkin, on arvon mittapuu --.
Page 28
.
Page 31
Se juuri oli kaikkien vainoojien maailmanhistoriallinen tuhmuus, että he antoivat vastustamallensa asialle kunniallisuuden vivahduksen, että -- he lahjoittivat sille marttyyriuden haltioitumisen.
Page 32
55.
Page 33
Sillä valhetellakseen pitäisi voida ratkaista, mikä täällä on totta.
Page 34
Lakikirja ei kerro milloinkaan hyötyä, syitä, kasuistiikkaa lain esihistoriassa: juuri siten se poistaisi käskevän äänensä vaikutuksen, sanansa "sinun täytyy", edellytyksen siihen, että sitä totellaan.
Page 35
-- _Toiset_ arvojärjestyksessä: ne ovat oikeuden vartioita, järjestyksen ja varmuuden vaalijoita, ne ovat ylhäisiä sotilaita, ennen kaikkea _kuningas_ sotilaan korkeimpana tyyppinä, tuomarina ja lain voimassapitäjänä.
Page 36
Luettakoon Lukretiusta, jotta ymmärrettäisiin, _mitä_ vastaan Epikuros on taistellut, ei pakanuutta,.
Page 38
.
Page 39
.