On the Future of our Educational Institutions

By Friedrich Nietzsche

Page 16

frighten you."

The philosopher was silent; his companion, however, said: "Our
promises and plans unfortunately compel us not only to remain, but
also to spend the same hour on the spot you have selected. It is left
for us to decide whether fate or perhaps a spirit has been responsible
for this extraordinary coincidence."

"Besides, my friend," said the philosopher, "I am not half so
displeased with these warlike youngsters as I was. Did you observe
how quiet they were a moment ago, when we were contemplating the sun?
They neither spoke nor smoked, they stood stone still, I even believe
they meditated."

Turning suddenly in our direction, he said: "_Were_ you meditating?
Just tell me about it as we proceed in the direction of our common
trysting-place." We took a few steps together and went down the slope
into the warm balmy air of the woods where it was already much darker.
On the way my friend openly revealed his thoughts to the philosopher,
he confessed how much he had feared that perhaps to-day for the first
time a philosopher was about to stand in the way of his
philosophising.

The sage laughed. "What? You were afraid a philosopher would prevent
your philosophising? This might easily happen: and you have not yet
experienced such a thing? Has your university life been free from
experience? You surely attend lectures on philosophy?"

This question discomfited us; for, as a matter of fact, there had been
no element of philosophy in our education up to that time. In those
days, moreover, we fondly imagined that everybody who held the post
and possessed the dignity of a philosopher must perforce be one: we
were inexperienced and badly informed. We frankly admitted that we had
not yet belonged to any philosophical college, but that we would
certainly make up for lost time.

"Then what," he asked, "did you mean when you spoke of
philosophising?" Said I, "We are at a loss for a definition. But to
all intents and purposes we meant this, that we wished to make earnest
endeavours to consider the best possible means of becoming men of
culture." "That is a good deal and at the same time very little,"
growled the philosopher; "just you think the matter over. Here are our
benches, let us discuss the question exhaustively: I shall not disturb
your meditations with regard to how you are to become men of culture.
I wish you success and--points of view, as in your duelling questions;
brand-new, original, and enlightened points of view. The philosopher
does not wish to prevent your philosophising: but refrain at least
from disconcerting him with

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 1
Sääli tekee itse kärsimyksen tarttuvaksi; muutamissa olosuhteissa voidaan sillä saavuttaa elämän ja elämänenergian yleinen menetys, joka on.
Page 2
_Tässä_ olla lääkärinä, _tässä_ olla heltymätön, _tässä_ käyttää veistä -- se on _meidän_ tehtävämme, meidän ihmisrakkautemme on sitä laatua, me olemme siten filosoofeja, me pohjanperäläiset! -- 8.
Page 3
Hyveen tulee olla _meidän_ keksintöämme, _meidän_ personallinen puolustuksemme ja tarpeemme: kaikissa muissa tapauksissa se on vaara.
Page 4
.
Page 6
Kenellä yksin on syytä valheella vetäytyä pois todellisuudesta? Sillä, joka siitä _kärsii_.
Page 9
23.
Page 10
jumalan olla persoona; jotta alimmat vaistot voisivat puhua puolestaan, täytyy jumalan olla nuori.
Page 11
o.
Page 14
Se voisi_ sisältyä evankeliumeihin evankeliumeista huolimatta, vaikkakin sitä on typistetty ja kasattu siihen vieraita piirteitä: kuten Fransiscus Assisilaisen tyyppi on säilynyt legendoissa hänestä, huolimatta legendoista, jotka koskevat häntä.
Page 15
-- Sellainen usko ei vihaa, ei moiti, ei puolusta itseään: se ei kanna miekkaa, se ei lainkaan aavista, missä määrässä se kerran on voiva hajoittaa.
Page 22
.
Page 23
.
Page 24
.
Page 25
Uudessa testamentissa on ainoastaan huonoja vaistoja, mutta ei edes rohkeutta näihin huonoihin vaistoihin.
Page 27
Jumalan _ensimäinen_ erhetys: ihminen ei löytänyt eläimistä huvia, hän hallitsi niitä, hän ei edes tahtonut olla "eläin".
Page 28
.
Page 32
Hänen vaistonsa antaa itsensäkieltämismoraalille korkeimman kunnian: siihen houkuttelee häntä kaikki, hänen viisautensa, hänen kokemuksensa, hänen turhamaisuutensa.
Page 34
o.
Page 35
"_Maailma on täydellinen_ -- niin puhuu henkisimpien vaisto, myöntäväinen vaisto --: epätäydellisyys, jokainen laji meidän valtamme alla olevaa, välimatka, välimatkan paatos, Tshandala itse on osa tästä kokonaisuudesta".
Page 39
Tämä munkki, epäonnistuneen papin kaikki kostonhimoiset vaistot ruumiissaan, nousi Roomassa renessansia _vastaan_.