Jenseits von Gut und Böse

By Friedrich Nietzsche

Page 84

deutlicher), so wie er
selbst schon in den Fusstapfen des ehrenwerthen Helvétius wandelte
(nein, das war kein gefährlicher Mensch, dieser Helvétius!). Kein
neuer Gedanke, Nichts von feinerer Wendung und Faltung eines alten
Gedankens, nicht einmal eine wirkliche Historie des früher Gedachten:
eine unmögliche Litteratur im Ganzen, gesetzt, dass man sie nicht mit
einiger Bosheit sich einzusäuern versteht. Es hat sich nämlich auch
in diese Moralisten (welche man durchaus mit Nebengedanken lesen
muss, falls man sie lesen muss-), jenes alte englische Laster
eingeschlichen, das cant heisst und moralische Tartüfferie ist,
dies Mal unter die neue Form der Wissenschaftlichkeit versteckt; es
fehlt auch nicht an geheimer Abwehr von Gewissensbissen, an denen
billigerweise eine Rasse von ehemaligen Puritanern bei aller
wissenschaftlichen Befassung mit Moral leiden wird. (Ist ein Moralist
nicht das Gegenstück eines Puritaners? Nämlich als ein Denker, der
die Moral als fragwürdig, fragezeichenwürdig, kurz als Problem nimmt?
Sollte Moralisiren nicht - unmoralisch sein?) Zuletzt wollen sie Alle,
dass die englische Moralität Recht bekomme: insofern gerade damit
der Menschheit, oder dem "allgemeinen Nutzen" oder "dem Glück der
Meisten", nein! dem Glücke Englands am besten gedient wird; sie
möchten mit allen Kräften sich beweisen, dass das Streben nach
englischem Glück, ich meine nach comfort und fashion (und, an höchster
Stelle, einem Sitz im Parlament) zugleich auch der rechte Pfad der
Tugend sei, ja dass, so viel Tugend es bisher in der Welt gegeben
hat, es eben in einem solchen Streben bestanden habe. Keins von
allen diesen schwerfälligen, im Gewissen beunruhigten Heerdenthieren
(die die Sache des Egoismus als Sache der allgemeinen Wohlfahrt zu
führen unternehmen -) will etwas davon wissen und riechen, dass die
"allgemeine Wohlfahrt" kein Ideal, kein Ziel, kein irgendwie fassbarer
Begriff, sondern nur ein Brechmittel ist, - dass, was dem Einen
billig ist, durchaus noch nicht dem Andern billig sein kann, dass die
Forderung Einer Moral für Alle die Beeinträchtigung gerade der höheren
Menschen ist, kurz, dass es eine Rangordnung zwischen Mensch und
Mensch, folglich auch zwischen Moral und Moral giebt. Es ist
eine bescheidene und gründlich mittelmässige Art Mensch, diese
utilitarischen Engländer, und, wie gesagt: insofern sie langweilig
sind, kann man nicht hoch genug von ihrer Utilität denken. Man sollte
sie noch ermuthigen: wie es, zum Theil, mit nachfolgenden Reimen
versucht worden ist.

Heil euch, brave Karrenschieber,
Stets "je länger, desto lieber",
Steifer stets an Kopf und Knie,
Unbegeistert, ungespässig,
Unverwüstlich-mittelmässig,
Sans genie et sans esprit!


229.

Es bleibt in jenen späten Zeitaltern, die auf Menschlichkeit stolz
sein dürfen, so viel Furcht, so viel Aberglaube der Furcht vor dem
"wilden grausamen Thiere" zurück, über welches

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 0
.
Page 3
Tätä teoloogivaistoa vastaan minä käyn sotaa: olen löytänyt sen jäljet kaikkialla.
Page 4
Jos ajatellaan, että melkein kaikkien kansojen filosoofit ovat papillisen tyypin edelleenkehitystä, silloin ei enää hämmästytä tämä pappien perintö, tämä _vääristely itseään_ kohtaan.
Page 6
-- Sellaisen jumalan täytyy voida hyödyttää ja vahingoittaa, täytyy voida olla ystävä ja vihollinen, -- häntä ihaillaan niin hyvässä kuin huonossakin.
Page 9
.
Page 11
Sen Jahve oli vallantunnon, itsestään iloitsemisen, itsestään toivomisen ilmaisumuoto: hänessä odotettiin voittoa ja menestystä, hänessä luotettiin luontoon, että se antaisi, mitä kansa tarvitsi -- _ennen_ kaikkea sadetta.
Page 12
Katsottakoon heitä työssä: juutalaisten pappien käsissä tuli Israelin historian _suuri_ aika rappion ajaksi; maanpakolaisuus, tuo pitkä onnettomuus muutettiin iankaikkiseksi _rangaistukseksi_ suuresta ajasta -- ajasta, jolloin ei pappi ollut vielä mitään.
Page 16
Sellainen oppi ei voikaan vastustaa, se ei lainkaan ymmärrä, että on olemassa, että _voi_ olla olemassa toisia oppeja, se ei kykene kuvittelemaan vastakkaista mielipidettä.
Page 18
.
Page 20
Yksi käsite täältä pois, yksi ainoa realiteetti sen sijaan -- ja koko kristinoppi raukeaa tyhjiin! -- Ylhäältä katsoen käy tuo kaikista tosiasioista oudoin, tuo ei ainoastaan erhetysten perustalla syntynyt, vaan _yksinomaan_ vahingollisissa, _yksinomaan_ elämää- ja sydäntämyrkyttävissä erhetyksissä kekseliäs, vieläpä nerokaskin uskonto _näytelmäksi jumalille_, -- niille jumaluuksille, jotka myös ovat filosoofeja, ja joita esimerkiksi olen tavannut noissa ylistetyissä kaksinpuheluissa Naxolla.
Page 22
Ellei aseta elämän painopistettä elämään, vaan "tuollepuolen" -- "_ei-mihinkään_" --, niin on elämältä riistetty sen painopiste yleensä.
Page 25
.
Page 28
Tämä "siis" olisi totuuden mittapuuna itse mielettömyys.
Page 31
-- Marttyyrikuolema, sivumennen sanottuna, on ollut suuri onnettomuus historiassa: se _vietteli_.
Page 32
.
Page 36
.
Page 37
Miksi kreikkalaisia? Miksi roomalaisia? Kaikki edellytykset oppineeseen kultuuriin, kaikki tieteelliset _metoodit_ olivat jo olemassa, suuri, verraton taito lukea oikein oli jo saavutettu -- tämä edellytys kultuurin traditsiooniin, tieteen kokonaisuuteen; luonnontiede matematiikan ja mekaniikan yhteydessä oli kukoistamassa, -- _asiallisuusaistilla_, -- viimeisellä -- ja -- arvokkaimmalla -- kaikista aisteista, oli koulunsa, jo monisatavuotinen traditsiooninsa! Ymmärretäänkö tätä? Kaikki _oleellinen_ oli löydetty, jotta olisi voitu ryhtyä työhön: -- metoodit, täytyy toistaa se kymmenen kertaa, _muodostavat_ tuon oleellisen, myös vaikeimman, myöskin sen, jota tottumus ja laiskuus kauimmin vastustavat.
Page 38
.
Page 39
.
Page 40
.