Jenseits von Gut und Böse

By Friedrich Nietzsche

Page 78

selber nur als letzte Ausgeburt moralischer
Qualitäten besteht; dass sie eine Synthesis aller jener Zustände ist,
welche den "nur moralischen" Menschen nachgesagt werden, nachdem sie,
einzeln, durch lange Zucht und Übung, vielleicht in ganzen Ketten
von Geschlechtern erworben sind; dass die hohe Geistigkeit eben die
Vergeistigung der Gerechtigkeit und jener gütigen Strenge ist, welche
sich beauftragt weiss, die Ordnung des Ranges in der Welt aufrecht zu
erhalten, unter den Dingen selbst - und nicht nur unter Menschen.


220.

Bei dem jetzt so volksthümlichen Lobe des "Uninteressirten" muss man
sich, vielleicht nicht ohne einige Gefahr, zum Bewusstsein bringen,
woran eigentlich das Volk Interesse nimmt, und was überhaupt die Dinge
sind, um die sich der gemeine Mann gründlich und tief kümmert: die
Gebildeten eingerechnet, sogar die Gelehrten, und wenn nicht Alles
trügt, beinahe auch die Philosophen. Die Thatsache kommt dabei heraus,
dass das Allermeiste von dem, was feinere und verwöhntere Geschmäcker,
was jede höhere Natur interessirt und reizt, dem durchschnittlichen
Menschen gänzlich "uninteressant" scheint: - bemerkt er trotzdem eine
Hingebung daran, so nennt er sie "désintéressé" und wundert sich,
wie es möglich ist, "uninteressirt" zu handeln. Es hat Philosophen
gegeben, welche dieser Volks-Verwunderung noch einen verführerischen
und mystisch-jenseitigen Ausdruck zu verleihen wussten (- vielleicht
weil sie die höhere Natur nicht aus Erfahrung kannten?) - statt
die nackte und herzlich billige Wahrheit hinzustellen, dass die
"uninteressirte" Handlung eine sehr interessante und interessirte
Handlung ist, vorausgesetzt..... "Und die Liebe?" - Wie! Sogar eine
Handlung aus Liebe soll "unegoistisch" sein? Aber ihr Tölpel -! "Und
das Lob des Aufopfernden?" - Aber wer wirklich Opfer gebracht hat,
weiss, dass er etwas dafür wollte und bekam, - vielleicht etwas von
sich für etwas von sich - dass er hier hingab, um dort mehr zu haben,
vielleicht um überhaupt mehr zu sein oder sich doch als "mehr" zu
fühlen. Aber dies ist ein Reich von Fragen und Antworten, in dem ein
verwöhnterer Geist sich ungern aufhält: so sehr hat hier bereits die
Wahrheit nöthig, das Gähnen zu unterdrücken, wenn sie antworten muss.
Zuletzt ist sie ein Weib: man soll ihr nicht Gewalt anthun.


221.

Es kommt vor, sagte ein moralistischer Pedant und Kleinigkeitskrämer,
dass ich einen uneigennützigen Menschen ehre und auszeichne: nicht
aber, weil er uneigennützig ist, sondern weil er mir ein Recht darauf
zu haben scheint, einem anderen Menschen auf seine eignen Unkosten zu
nützen. Genug, es fragt sich immer, wer er ist und wer Jener ist. An
Einem zum Beispiele, der zum Befehlen bestimmt und gemacht wäre, würde
Selbst-Verleugnung und bescheidenes Zurücktreten nicht eine Tugend,
sondern die Vergeudung einer Tugend sein: so scheint es mir. Jede
unegoistische Moral, welche sich unbedingt nimmt und an Jedermann
wendet, sündigt nicht nur gegen den

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 4
-- 5.
Page 17
Mitä tekemistä minulla sitten on korkeudessa? "Ylenkatseeni ja kaipuuni kasvavat yhdessä; mitä korkeammalle kohoon, sitä enemmän halveksin tuota kohoavaa.
Page 25
Sanokaa minulle, veljet, kuka sen lannistaa? Sanokaa, kuka heittää kahleen tämän eläimen tuhannelle niskalle? Tuhannen päämaalia oli tähän saakka olemassa, sillä olemassa oli tuhannen kansaa.
Page 31
Toisilla vanhenee ensin sydän ja toisilla henki.
Page 37
Siksi että luovan itsensä pitää olla lapsi, joka uudelleen syntyy, täytyy hänen myös tahtoa olla synnyttäjä ja synnyttäjän tuska.
Page 39
Mutta kaikki luovat ovat kovia.
Page 44
Heidän jokaisesta valituksestaan kaikuu kosto, heidän jokaisessa ylistyksessään on oka; ja olla-tuomarina on heille autuus.
Page 58
Mutta tämän uskovat kaikki runoilijat: että se, ken nurmella maaten tai yksinäisellä mäenrinteellä heristää korviaan, saa tietää jotakin niistä kappaleista, jotka ovat taivaan ja maan välillä.
Page 80
miten ystävä tulee ystävän luo!" -- Kuitenkin, miksi minä puhun, kun yhdelläkään ei ole _minun_ korviani.
Page 84
Näihin uskovaisiin ei sen tule sitoa sydäntään, ken minun lajiani ihmisten joukossa on; näihin keväisiin ja kirjaviin niittyihin ei sen tule uskoa, ken pakenevan aran ihmisten laadun tuntee! Jos he toisin _voisivat_, niin he toisin _tahtoisivatkin.
Page 88
minä hengitän jälleen vuorivapautta! Lunastettu on viimein minun nenäni kaiken ihmisolemuksen hajusta! Väkevän ilman kuin kuohuvan viinin kutittamana _aivastaa_ minun sieluni, -- aivastaa ja riemuitsee itselleen: terveydeksi! -- Näin puhui Zarathustra.
Page 94
Me kaikki vuodamme verta salaisilla uhripöydillä, me palamme ja paistumme kaikki vanhojen epäjumalankuvien kunniaksi.
Page 99
Petoeläimiä he ovat: "työssään" -- siinäkin on vielä ryöstöä, heidän "ansaitsemisessaan" -- siinäkin on vielä toisen pettämistä! Siksi heillä on oleva tukalaa! Parempia petoeläimiä on heistä näin tuleva; hienompia, viisaampia, _ihmisenkaltaisempia_: ihminen nimittäin on parhain petoeläin.
Page 104
Kuinka hyvin te tiedätte, minkä lohdutuksen minä löysin itselleni seitsemässä päivässä! "Että minun jälleen täytyy laulaa, -- sen lohdutuksen minä löysin itselleni ja tämän elpymisen: tahdotteko te siitäkin heti tehdä laulun?" -- "Älä puhu enää, vastasivat hänen eläimensä hänelle uudelleen; ennemmin, sinä elpyvä, valmista itsellesi ensin lyyry, uusi lyyry! "Sillä katso, oi Zarathustra! Sinun uusiin lauluihisi tarvitaan uusia lyyryjä.
Page 107
-- "Mun kantani nousivat, varpaani kuuntelivat sua uteliaina: näet tanssijan korva se varpaan kärjess' on aina! "Sua kohti ma juoksin: sa karkkosit silloin, säikkyvämieli; löi vastaani liitävän, liehuvan tukkas kiemura-kieli! "Sua väistyin, sun tukkaas, mi käärmehtiväisenä taipuu; sa silloin jo seisoit, puoleksi kääntyin, silmässä kutsuva kaipuu.
Page 121
-- -- Vai lunnahia? Mitä lunnaiksi tahdot? Vaadi paljon -- niin ylpeyteni neuvoo! Lyhyt tili -- niin neuvoo mun toinen ylpeytein! Hahaa! Sa -- _minut_ tahdot? Minut -- kokonaan?.
Page 127
' "Onko julkea milloinkaan saanut kohteliaampaa vastausta? -- Mutta sinä, oi Zarathustra, kävit hänen ohitsensa ja sanoit: 'Ei.
Page 135
Jo on meidän mielemme ja sydämemme avoin ja on ihastuksissaan.
Page 145
Ei tyyni, jäykkä, sileä, kylmä, kuvapatsaaksi tullut ei, jumal-pylvähäksi ei temppelin eteen pantu, ovenvartiaksi jumalan jonkun: Ei! vihankarsas totuuden-patsaille noille, koteutuneempi korpeen kuin temppelitarhaan, sydän kissan-kiihkoja täynnä, joka ikkunasta hypähtävä, suin päin joka sattumaan, joka aarniometsän vaaniva, himomielin vaaniva, juosta jott' aarniometsissä saisit kera petojen kirjavatäpläisten sa syntisen-terveenä, kauniina, kirjavana, himon-polttavin huulin, peto autuaan-ilkkuva, autuaan-pirullinen, autuaan-verenahne rosvoten, hiipien, valhetellen: -- Tai kotkan lailla, mi kauan, kauan kuiluihin tuijottaa, kuiluihin _omihinsa_: -- -- oi kuinka ne suikertelevat alas, alle, sisälle maan yhä syvempiin syvyyksiin! -- silloin, yht'äkkiä, päistikkaa, kuin salama syöstä alas _karitsoihin_ nälänvimmassa, himoiten karitsa-riistaa, kato kaikkien karitsa-sieluin, kato kiukkuinen kaiken, mi katselee karitsansilmäisesti, käkkärävillaisesti, harmaasti, hurskaan lammas-laakeasti! Näin: kotkamainen, pantterimainen on runoniekan kaipuu, on _sun_ kaipuusi tuhannen naamion alla, sa narri! sa runoniekka! Sa, joka ihmisen näit niin jumalana kuin lampaanakin --: _repiä_ jumala ihmisessä kuin lammaskin ihmisessä, ja repien _nauraa_ -- _se, se_ on sun autuutesi kotkan ja pantterin autuus! runoniekan ja narrin autuus! -- -- Ilmassa seljenneessä, kun kuun sirppi jo hiipii välitse purppuraruskoin vihertäin kateudesta: -- vihamielisnä päivälle, salaa jok' askeleella vitaisten ruusu-uutimiin, kunnes ne vaipuvat, yöhön vaipuvat vaalentuin: -- niin vaivuin ma itse kerran totuuden-vimmastani, päivän-kaipiostani, mies väsynyt päivään, valosta sairas, -- alas vaivuin, iltahan, varjoon: totuuden yhden tulessa janoten: -- sydän kuuma, sa muistatko vielä, .
Page 146
Mutta, jos sellainen himo on teissä _todellinen_, niin tuntuu se minusta sittenkin _mahdottomalta_.