Jenseits von Gut und Böse

By Friedrich Nietzsche

Page 39

auch noch keinen Schritt weit
dem, was noch als Kirche oder Frömmigkeit besteht, näher gekommen:
vielleicht umgekehrt. Die praktische Gleichgültigkeit gegen religiöse
Dinge, in welche hinein er geboren und erzogen ist, pflegt sich bei
ihm zur Behutsamkeit und Reinlichkeit zu sublimiren, welche die
Berührung mit religiösen Menschen und Dingen scheut; und es kann
gerade die Tiefe seiner Toleranz und Menschlichkeit sein, die ihn vor
dem feinen Nothstande ausweichen heisst, welchen das Toleriren selbst
mit sich bringt. - Jede Zeit hat ihre eigene göttliche Art von
Naivetät, um deren Erfindung sie andre Zeitalter beneiden dürfen: -
und wie viel Naivetät, verehrungswürdige, kindliche und unbegrenzt
tölpelhafte Naivetät liegt in diesem Überlegenheits-Glauben des
Gelehrten, im guten Gewissen seiner Toleranz, in der ahnungslosen
schlichten Sicherheit, mit der sein Instinkt den religiösen Menschen
als einen minderwerthigen und niedrigeren Typus behandelt, über den
er selbst hinaus, hinweg, hinauf gewachsen ist, - er, der kleine
anmaassliche Zwerg und Pöbelmann, der fleissig-flinke Kopf- und
Handarbeiter der "Ideen", der "modernen Ideen"!


59.

Wer tief in die Welt gesehen hat, erräth wohl, welche Weisheit darin
liegt, dass die Menschen oberflächlich sind. Es ist ihr erhaltender
Instinkt, der sie lehrt, flüchtig, leicht und falsch zu sein. Man
findet hier und da eine leidenschaftliche und übertreibende Anbetung
der "reinen Formen", bei Philosophen wie bei Künstlern: möge Niemand
zweifeln, dass wer dergestalt den Cultus der Oberfläche nöthig hat,
irgend wann einmal einen unglückseligen Griff unter sie gethan hat.
Vielleicht giebt es sogar hinsichtlich dieser verbrannten Kinder,
der geborenen Künstler, welche den Genuss des Lebens nur noch in der
Absicht finden, sein Bild zu fälschen (gleichsam in einer langwierigen
Rache am Leben -), auch noch eine Ordnung des Ranges: man könnte den
Grad, in dem ihnen das Leben verleidet ist, daraus abnehmen, bis wie
weit sie sein Bild verfälscht, verdünnt, verjenseitigt, vergöttlicht
zu sehn wünschen, - man könnte die homines religiosi mit unter
die Künstler rechnen, als ihren höchsten Rang. Es ist die tiefe
argwöhnische Furcht vor einem unheilbaren Pessimismus, der ganze
Jahrtausende zwingt, sich mit den Zähnen in eine religiöse
Interpretation des Daseins zu verbeissen: die Furcht jenes Instinktes,
welcher ahnt, dass man der Wahrheit zu früh habhaft werden könnte, ehe
der Mensch stark genug, hart genug, Künstler genug geworden ist....
Die Frömmigkeit, das "Leben in Gott", mit diesem Blicke betrachtet,
erschiene dabei als die feinste und letzte Ausgeburt der Furcht
vor der Wahrheit, als Künstler-Anbetung und -Trunkenheit vor der
consequentesten aller Fälschungen, als der Wille zur Umkehrung der
Wahrheit, zur Unwahrheit um jeden Preis. Vielleicht, dass es bis jetzt
kein stärkeres Mittel gab, den Menschen selbst zu verschönern, als
eben Frömmigkeit: durch sie kann der Mensch so sehr Kunst, Oberfläche,
Farbenspiel, Güte werden, dass man an seinem Anblicke

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 0
Tämä kirja kuuluu harvimmille.
Page 1
7.
Page 2
Tämä verenmyrkytys ulottuu paljon pitemmälle kuin uskotaan: olen löytänyt "pöyhkeyden" teoloogivaistoa kaikkialla, missä nykyään pidetään itseään idealistina, -- missä korkeamman alkuperän nojalla vaaditaan oikeutta katsella ylimielisesti ja vieraasti todellisuutta.
Page 6
Uskonto tällaisilla edellytyksillä on kiitollisuuden muoto.
Page 7
Että niitä nyt voi _vertailla_, siitä on kristinopin arvostelija syvässä kiitollisuudenvelassa intialaisille oppineille.
Page 8
Täällä käytetään sellaisia keinoja ikävää vastaan kuin kasuistiikkaa synnistä, itsekritiikkiä, omantunnoninkvisitsioonia; täällä ylläpidetään taukoamatta (rukouksella) mielenliikutusta _mahtavaa olentoa_ kohtaan, jota kutsutaan "jumalaksi"; täällä pidetään korkeinta saavuttamattomana, lahjana, "armona".
Page 9
Totuus ja jonkin todeksi _uskominen_ ovat kaksi toisistaan kokonaan ulkopuolella olevaa intressimaailmaa, melkein toistensa _vastakohtia_, -- niihin joutuu perinpohjin toisistaan eroitettuja teitä.
Page 10
-- Buddalaisuus on liian kypsä liian positiivinen ollakseen siten älykäs.
Page 13
"Pyhä kansa", joka on pidättänyt kaikille olioille yksinomaan pappisarvot, pappissanat ja joka peljättävällä johdonmukaisuudella on työntänyt luotaan "saastaisena", "maailmana", "syntinä" kaiken, mikä vielä oli maan päällä vallassa, -- tämä kansa keksi vaistolleen viimeisen muodon, joka on loogillinen aina itsensäkieltämiseen saakka: se kielsi, kuten _kristinoppi_, vielä todellisuuden viimeisen muodon, "pyhän kansan", "valitun kansan", itse _juutalaisen_ realiteetin.
Page 15
Ja lopuksi älkäämme väheksikö sitä mikä on ominaista kaikelle suurelle, nimittäin lahkolaisten jumaloimista: se eroittaa jumaloidusta olennosta alkuperäiset, usein tuskallisen vieraat piirteet ja luontoperäiset taipumukset -- _se ei näe edes niitä_.
Page 16
Sama koskee _valtiota_, koko yhteiskunnallista järjestystä, _työtä_, sotaa, hänellä ei ole milloinkaan ollut syytä kieltää "maailmaa", hän ei ole milloinkaan aavistanut kirkollista käsitettä "maailma".
Page 18
Kirkkona kokoontuu _sairas barbaria_ viimein vallaksi, -- kirkko, tämä verivihollisuuden muoto kaikkea rehellisyyttä kohtaan, jokaista sielun _korkeutta_ kohtaan, jokaista hengen kuria kohtaan, jokaista rohkeamielistä ja lempeää ihmisyyttä kohtaan.
Page 21
Ainoa jumala ja jumalan ainoa poika: molemmat _ressentimenti_tuotteita.
Page 24
-- Kaikki nämät: nimittäin ruoka, vaatteet, elämän kaikki tarpeet.
Page 25
Jokainen kirja käy puhtaaksi, jos juuri on lukenut uutta testamenttia: luin, antaakseni esimerkin, ihastuksella heti Paavalin jälkeen tuota rakastettavinta, ylimielisintä pilkkaajaa Petroniusta, josta voisi sanoa samaa, mitä Domenico Boccaccio kirjoitti Parman herttualla Cesare Borgiasta: "é tutto festo" -- kuolemattoman terve, kuolemattoman iloinen ja sopusointuinen.
Page 26
Sitä ei ole.
Page 27
Tämä pappiskirja _par excellence_ alkaa, kuten luonnollista on, papin suurella sisällisellä pulalla: _hän_ tuntee vain yhden ainoan suuren vaaran, _siis_ tuntee "jumala" vain yhden ainoan suuren vaaran.
Page 31
Vapaus kaikenlaisesta vakuutuksesta _kuuluu_ väkevyyteen, _taitoon_ katsoa vapaasti.
Page 33
56.
Page 39
.