Human, All-Too-Human: A Book for Free Spirits, Part 1 Complete Works, Volume Six

By Friedrich Nietzsche

Page 9

lower place,
an under-us, an immeasurably long order, a hierarchy which we _see;_
here--_our_ problem!"


8.

No psychologist or augur will be in doubt for a moment as to what stage
of the development just described the following book belongs (or is
assigned to). But where are these psychologists nowadays? In France,
certainly; perhaps in Russia; assuredly not in Germany. Reasons are
not lacking why the present-day Germans could still even count this
as an honour to them--bad enough, surely, for one who in this respect
is un-German in disposition and constitution! This _German_ book,
which has been able to find readers in a wide circle of countries
and nations--it has been about ten years going its rounds--and must
understand some sort of music and piping art, by means of which
even coy foreign ears are seduced into listening,--it is precisely
in Germany that this book has been most negligently read, and worst
_listened to;_ what is the reason?" It demands too much, "I have been
told," it appeals to men free from the pressure of coarse duties, it
wants refined and fastidious senses, it needs superfluity--superfluity
of time, of clearness of sky and heart, of _otium_ in the boldest
sense of the term:--purely good things, which we Germans of to-day do
not possess and therefore cannot give." After such a polite answer
my philosophy advises me to be silent and not to question further;
besides, in certain cases, as the proverb points out, one only
_remains_ a philosopher by being--silent.[1]

NICE, _Spring_ 1886.


[Footnote 1: An allusion to the mediæval Latin distich:

O si tacuisses,
Philosophus mansisses.--J.M.K.
]




HUMAN, ALL-TOO-HUMAN.




FIRST DIVISION.


FIRST AND LAST THINGS.



1.

CHEMISTRY OF IDEAS AND SENSATIONS.--Philosophical problems adopt in
almost all matters the same form of question as they did two thousand
years ago; how can anything spring from its opposite? for instance,
reason out of unreason, the sentient out of the dead, logic out of
unlogic, disinterested contemplation out of covetous willing, life for
others out of egoism, truth out of error? Metaphysical philosophy has
helped itself over those difficulties hitherto by denying the origin of
one thing in another, and assuming a miraculous origin for more highly
valued things, immediately out of the kernel and essence of the "thing
in itself." Historical philosophy, on the contrary, which is no longer
to be thought of as separate from physical science, the youngest of all
philosophical methods, has ascertained in single cases (and presumably
this will happen in everything) that there are no opposites except in
the usual exaggeration of the popular or metaphysical point of view,
and that an error of reason lies at the bottom of the opposition:
according to

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 6
Usein se tulee vasta aterian jälkeen; ja tänään se ei tullut koko päivänä: missä se sitten viipyi?" Ja näin sanoen Zarathustra kolkutti talon porttia.
Page 9
Etteivät ne joutuisi keskenään.
Page 10
Se sopii yhteen hyvän unen kanssa.
Page 12
Mutta suurempi on -- johon et tahdo uskoa -- ruumiisi ja sen suuri järki: se ei sano Minä, vaan tekee Minän.
Page 13
viisaudessasi.
Page 27
Vääryyttä ja saastaa he viskaavat yksinäisen perästä: mutta, veljeni, jos tahdot olla tähti, niin sinä et saa loistaa heille vähemmän senvuoksi! Ja kavahda itseäsi hyvistä ja vanhurskaista! He ristiinnaulitsevat mielellään ne, jotka löytävät itselleen oman hyveensä, -- he vihaavat yksinäistä.
Page 29
-- Silloin vanha nainen vastasi minulle: "Paljon kaunista on Zarathustra puhunut ja vallankin niille, jotka sellaiseen ovat kyllin nuoria.
Page 37
Niin, paljon katkeraa kuolemista tulee teidän elämässänne olla, te luovat! Siten olette te kaiken katoavaisen puoltajia ja vanhurskauttajia.
Page 40
Sillä tämä on teidän totuutenne: te olette liian puhtaita näiden sanojen saastaan: kosto, rangaistus, palkka, maksu.
Page 41
" Ja taas on sellaisia olemassa, jotka rakastavat eleitä ja ajattelevat: hyve on jonkunlaista elettä.
Page 52
Ja murtukoon kaikki, mikä totuuksienne kautta murtua -- voi! Monta huonetta on vielä rakennettava! -- Näin puhui Zarathustra.
Page 66
Ei korkeus: jyrkänne on hirvittävä! Jyrkänne, missä katse syöksyy alas ja käsi tavoittaa ylös.
Page 73
Silloin, yht'äkkiä, minä kuulin koiran _ulvovan_ lähellä.
Page 92
Sillä aikaa minä puhun itselleni kuten se, jolla on aikaa.
Page 98
Sillä se sielu, jolla on pisimmät portaat.
Page 108
3.
Page 109
) 1.
Page 111
Etkö sinä lepää onnen taivaansinisessä meressä?" -- "Te ilvehtijät, vastasi Zarathustra ja hymyili, kuinka hyvin te valitsitte tämän vertauksen! Mutta te tiedätte myöskin, että minun onneni on raskas, eikä niinkuin valuva aalto: se ahdistaa minua eikä tahdo minusta erota ja on kuin sulanut piki.
Page 117
Tästä Zarathustran runosta kuninkaat iloitsivat; mutta oikeanpuolinen kuningas puhui: "oi Zarathustra, kuinka hyvin me teimme, kun läksimme sinua katselemaan! "Sinun vihollisesi näyttivät nimittäin meille kuvasi omassa kuvastimessaan: siitä sinä silmäilit perkeleen irvinaamalla ja pilkallisesti nauraen: niin että me pelkäsimme sinua.
Page 123
Mutta sitten, käännyttyään jälleen vastamiehensä puoleen, tarttui hän loihtijan käteen ja puhui, täynnä kohteliaisuutta ja häijyyttä: "No niin! Tuonne ylös käy tie, siellä on Zarathustran luola.