Human, All-Too-Human: A Book for Free Spirits, Part 1 Complete Works, Volume Six

By Friedrich Nietzsche

Page 25

Luther's
Reformation bears witness to the fact that in his century all the
movements of the freedom of the spirit were still uncertain, tender,
and youthful; science could not yet lift up its head. Indeed the whole
Renaissance seems like an early spring which is almost snowed under
again. But in this century also, Schopenhauer's Metaphysics showed
that even now the scientific spirit is not yet strong enough; thus the
whole mediæval Christian view of the world and human feeling could
celebrate its resurrection in Schopenhauer's doctrine, in spite of
the long achieved destruction of all Christian dogmas. There is much
science in his doctrine, but it does not dominate it: it is rather
the old well-known "metaphysical requirement" that does so. It is
certainly one of the greatest and quite invaluable advantages which
we gain from Schopenhauer, that he occasionally forces our sensations
back into older, mightier modes of contemplating the world and man, to
which no other path would so easily lead us. The gain to history and
justice is very great,--I do not think that any one would so easily
succeed now in doing justice to Christianity and its Asiatic relations
without Schopenhauer's assistance, which is specially impossible
from the basis of still existing Christianity. Only after this great
_success of justice,_ only after we have corrected so essential a point
as the historical mode of contemplation which the age of enlightenment
brought with it, may we again bear onward the banner of enlightenment,
the banner with the three names, Petrarch, Erasmus, Voltaire. We have
turned reaction into progress.


27.

A SUBSTITUTE FOR RELIGION.--It is believed that something good
is said of philosophy when it is put forward as a substitute for
religion for the people. As a matter of fact, in the spiritual economy
there is need, at times, of an _intermediary_ order of thought: the
transition from religion to scientific contemplation is a violent,
dangerous leap, which is not to be recommended. To this extent the
recommendation is justifiable. But one should eventually learn that
the needs which have been satisfied by religion and are now to be
satisfied by philosophy are not unchangeable; these themselves can be
_weakened_ and _eradicated._ Think, for instance, of the Christian's
distress of soul, his sighing over inward corruption, his anxiety
for salvation,--all notions which originate only in errors of reason
and deserve not satisfaction but destruction. A philosophy can serve
either to _satisfy_ those needs or to _set them aside_; for they are
acquired, temporally limited needs, which are based upon suppositions
contradictory to those of science. Here, in order to make a transition,
_art_ is far rather to be

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 1
Ja kun he yöllä vuoteissaan kuulevat jonkun miehen käyvän varhain ennen auringon nousua, niin he miettivät: minne varas aikoo? "Älä mene ihmisten luo, jää metsään! Mene mieluummin eläinten luo! Miksi et tahdo olla kuten minä karhu karhujen joukossa, lintu lintujen joukossa?" "Ja mitä tekee pyhä mies metsässä?" kysyi Zarathustra.
Page 2
Kuinka minä olen väsynyt minun hyvääni ja minun pahaani! Kaikki se on köyhyys ja saasta ja viheliäinen tyytyväisyys!" Hetki, jolloin te sanotte: "Mitä on minun vanhurskaudestani! Minä en näe, että olisin hehkua ja hiiltä.
Page 7
Mutta käske myöskin toverisi syömään ja juomaan, hän on väsyneempi kuin sinä.
Page 10
Hyvää unta etsittiin itselleen ja unikkokukkaisia hyveitä sen lisäksi! Kaikille näille ylistetyille viisaille, jotka opetusistuimilla istuivat, oli viisaus unta ilman unennäköjä: he eivät tunteneet mitään parempaa elämän tarkoitusta.
Page 11
Totisesti, vaikeata todistaa on kaikki oleminen ja vaikeata saada puhumaan.
Page 16
Ja kun hän eräänä iltana vaelsi yksin halki vuorien, jotka ympäröivät sitä kaupunkia, jota kutsutaan "Kirjavaksi lehmäksi": katso, silloin huomasi hän kulkiessaan tämän nuorukaisen istuvan puuta vasten nojautuneena ja väsynein katsein silmäilevän alas laaksoon.
Page 25
Rakastavaisia ne olivat alati ja luovia, ne loivat hyvän ja pahan.
Page 27
Polttaa sinun täytyy tahtoa itsesi omassa liekissäsi: mitenkä sinä mielisit tulla uudeksi, ellet ensin ole tullut tuhkaksi! Yksinäinen, sinä kuljet luovan tietä: jumalan sinä tahdot luoda itsellesi seitsemästä perkeleestäsi! Yksinänen, sinä kuljet rakastavan tietä: itseäsi sinä rakastat ja senvuoksi sinä.
Page 31
Monet kuolevat liian myöhään, ja muutamat kuolevat liian varhain.
Page 34
Tuhannen polkua on olemassa, joilla ei vielä milloinkaan ole kuljettu, tuhannen terveyttä ja elämän kätkettyä saarta.
Page 37
Siksi että luovan itsensä pitää olla lapsi, joka uudelleen syntyy, täytyy hänen myös tahtoa olla synnyttäjä ja synnyttäjän tuska.
Page 50
Armeliaisuuteni luo te lähetitte aina julkeimmat kerjäläiset; säälini ympärille te tungitte alati parantumattomat hävyttömät.
Page 65
Mutta kyttyräselkäinen oli kuunnellut hänen puheensa ja peittänyt sen kestäessä.
Page 69
NÄIN PUHUI ZARATHUSTRA KOLMAS OSA "Te katselette ylös, kun kaipaatte korotusta.
Page 76
Sinä et puhu: _niin_ sinä ilmoitat viisautesi minulle.
Page 79
Minä olen Zarathustra, jumalaton: minä keitän itselleni jokaisen sattuman _omassa_ padassani.
Page 133
"-- Niinkuin alus, joka juoksee hiljaisimpaan poukamaansa: -- nyt se nojautuu maata vasten, pitkästä matkasta väsyneenä ja epävarmoista meristä.
Page 146
Pelosta kasvoi _minunkin_ hyveeni, sen nimi on: tiede.
Page 148
_Erämaa kasvaa: voi sitä, ken erämaita kätkee!_ -- Haa! Juhlallista! Toden totta juhlallista! Arvokas alku! Afrikalaisen juhlallista! Jalopeuran arvoista tai moraalisen möly-apinan -- -- mutt' teille ei mitään, te ystävättäret armahimmat, joiden jalkojen juureen mun ensi kerran, mun europalaisen palmujen alle, on istua suotu.
Page 151
"Uusia toiveita on heidän käsivarsissaan ja jaloissaan, heidän sydämensä laajentuu.