Human, All-Too-Human: A Book for Free Spirits, Part 1 Complete Works, Volume Six

By Friedrich Nietzsche

Page 175

the same reason that in large kitchens the
cooking is at best only mediocre.


468.

INNOCENT CORRUPTION.--In all institutions into which the sharp breeze
of public criticism does not penetrate an innocent corruption grows up
like a fungus (for instance, in learned bodies and senates).


469.

SCHOLARS AS POLITICIANS.--To scholars who become politicians the comic
role is usually assigned; they have to be the good conscience of a
state policy.


470.

THE WOLF HIDDEN BEHIND THE SHEEP.--Almost every politician, in certain
circumstances, has such need of an honest man that he breaks into the
sheep-fold like a famished wolf; not, however, to devour a stolen
sheep, but to hide himself behind its woolly back.


471.

HAPPY TIMES.--A happy age is no longer possible, because men only wish
for it but do not desire to have it; and each individual, when good
days come for him, learns positively to pray for disquiet and misery.
The destiny of mankind is arranged for _happy moments_--every life has
such--but not for happy times. Nevertheless, such times will continue
to exist in man's imagination as "over the hills and far away," an
heirloom of his earliest ancestors; for the idea of the happy age, from
the earliest times to the present, has no doubt been derived from the
state in which man, after violent exertions in hunting and warfare,
gives himself over to repose, stretches out his limbs, and hears the
wings of sleep rustle around him. It is a false conclusion when, in
accordance with that old habit, man imagines that after _whole periods_
of distress and trouble he will be able also to enjoy the state of
happiness in _proportionate increase and duration._


472.

RELIGION AND GOVERNMENT.--So long as the State, or, more properly, the
Government, regards itself as the appointed guardian of a number of
minors, and on their account considers the question whether religion
should be preserved or abolished, it is highly probable that it will
always decide for the preservation thereof. For religion satisfies
the nature of the individual in times of loss, destitution, terror,
and distrust, in cases, therefore, where the Government feels
itself incapable of doing anything directly for the mitigation of
the spiritual sufferings of the individual; indeed, even in general
unavoidable and next to inevitable evils (famines, financial crises,
and wars) religion gives to the masses an attitude of tranquillity and
confiding expectancy. Whenever the necessary or accidental deficiencies
of the State Government, or the dangerous consequences of dynastic
interests, strike the eyes of the intelligent and make them refractory,
the unintelligent will only think they see the finger of God therein
and will submit with patience to the dispensations from _on

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 1
" Pyhä mies nauroi Zarathustralle ja puhui näin: "Pidä sitten huoli siitä, että he ottavat vastaan aarteesi! He ovat epäluuloisia erakoita kohtaan eivätkä usko, että me tulemme mitään lahjoittamaan.
Page 6
Silloin Zarathustra nousi ja sanoi sydämelleen: Totisesti: kauniin kalansaaliin sai Zarathustra tänään! Yhtään ihmistä hän ei saanut, mutta sai toki ruumiin.
Page 18
Kunpa heidät "iankaikkisella elämällä" houkuteltaisiin pois tästä elämästä! "Keltaisia": niin kutsutaan kuoleman saarnaajia tai: "mustia".
Page 19
Teidän tulee olla ylpeitä vihollisestanne: silloin ovat vihollisenne menestykset teidänkin menestyksiänne.
Page 20
He nielevät toinen toisensa eivätkä voi edes sulattaa toisiaan.
Page 31
Omaa kuolemaani minä ylistän teille, vapaata kuolemaa, joka saapuu koska minä tahdon.
Page 45
Kansallenne te tahdoitte hankkia oikeuden sen kunnioittamisessa: sitä te kutsutte "tahdoksi totuuteen", te ylistetyt viisaat! Ja teidän sydämenne puhui alati itselleen: "kansasta minä tulin; sieltä tuli minulle myös jumalan äänikin.
Page 46
Ettekö nähneet milloinkaan purjeen kulkevan yli meren, pullistuneena ja paisuvana ja vapisevana tuulen kiivaudesta? Purjeen lailla, hengen kiivaudesta vavisten, kulkee minun viisauteni yli meren -- minun kesytön viisauteni! Mutta te kansan palvelijat, te ylistetyt viisaat, -- miten te _voisitte_ kulkea minun kanssani! -- Näin puhui Zarathustra.
Page 55
Jokaisen rehellisen askel puhuu; mutta kissa kulkee varkain yli maan.
Page 57
"Onko minun kokemukseni sitten eilispäivän lapsi? Siitä on kauan kuin minä elin mielipiteitteni syyt.
Page 73
-- Ei enää paimenena, ei enää ihmisenä -- muuttuneena, kirkastuneena, joka _nauroi_! Ei nauranut ihminen vielä milloinkaan maan päällä niin,.
Page 82
_ _Kuulkoot_ he minun kalisevan ja huokaavan talvikylmästä kaikki nuo viheliäiset, karsaat konnat ympärilläni! Sellaisesta huokauksesta ja kalinasta huolimatta minä pakenen heidän lämmitetyistä tuvistaan.
Page 89
Vallanhimo: jonka katseen edessä ihminen ryömii ja kyyristyy ja orjailee ja tulee matalammaksi kuin käärme ja sika: -- kunnes vihdoin suuri ylenkatse huutaa hänestä --.
Page 90
Ja vielä vieraammalta kaikuu minun sanani kaikille mustekaloille ja kynäketuille.
Page 98
Mitenkä te sitten tahdotte olla _maailmaanväsyneitä_! Maailmaanväsyneet! Ja vielä te ette ole edes tulleet poistemmatuiksi maasta.
Page 143
20.
Page 148
Löysinkö minä milloinkaan maan päällä niin hyvää ilmaa kuin sinun tykönäsi luolassasi? "Monta maata minä olen nähnyt, minun nenäni on oppinut koettelemaan ja arvostelemaan monenlaista ilmaa: mutta sinun tykönäsi minun sieraimeni maistavat suurimman nautintonsa! "Ellei ehkä, -- ellei ehkä sitten --, oi suo anteeksi vanha muisto! Suo anteeksi vanha jälkiruokalaulu, jonka minä sepitin kerran erämaan tyttärien joukossa: -- "-- heidän tykönään oli näet yhtä hyvä kirkas itämainen ilma; siellä minä olin kauimpana poissa kosteasta alakuloisesta Vanhasta-Europasta! "Siihen aikaan minä rakastin näitä Itämaan-tyttöjä ja toista sinistä taivaanvaltakuntaa, jonka ylitse ei yhtään pilveä eikä ajatusta riipu.
Page 149
Sela.
Page 150
1.
Page 154
Jäähdyttäkää täällä ulkona kuuma lapsen-ylimielisyytenne ja sydämen-melunne! "Tosin: ellette te tule lasten kaltaisiksi, niin ette te tule sisälle tuohon taivaanvaltakuntaan.