Götzen-Dämmerung

By Friedrich Nietzsche

Page 26

Ursachen, - Gründe dafür giebt es
nicht.


6.

- Ich stelle, um nicht aus meiner Art zu fallen, die ja-sagend ist und
mit Widerspruch und Kritik nur mittelbar, nur unfreiwillig zu thun
hat, sofort die drei Aufgaben hin, derentwegen man Erzieher braucht.
Man hat sehen zu lernen, man hat denken zu lernen, man hat sprechen
und schreiben zu lernen: das Ziel in allen Dreien ist eine vornehme
Cultur. - Sehen lernen - dem Auge die Ruhe, die Geduld, das
An-sich-herankommen-lassen angewöhnen; das Urtheil hinausschieben,
den Einzelfall von allen Seiten umgehn und umfassen lernen. Das ist
die erste Vorschulung zur Geistigkeit: auf einen Reiz nicht sofort
reagiren, sondern die hemmenden, die abschliessenden Instinkte in die
Hand bekommen. Sehen lernen, so wie ich es verstehe, ist beinahe Das,
was die unphilosophische Sprechweise den starken Willen nennt: das
Wesentliche daran ist gerade, nicht "wollen", die Entscheidung
aussetzen können. Alle Ungeistigkeit, alle Gemeinheit beruht auf dem
Unvermögen, einem Reize Widerstand zu leisten - man muss reagiren, man
folgt jedem Impulse. In vielen Fällen ist ein solches Müssen bereits
Krankhaftigkeit, Niedergang, Symptom der Erschöpfung, - fast Alles,
was die unphilosophische Rohheit mit dem Namen "Laster" bezeichnet,
ist bloss jenes physiologische Unvermögen, nicht zu reagiren. -
Eine Nutzanwendung vom Sehen-gelernt-haben: man wird als Lernender
überhaupt langsam, misstrauisch, widerstrebend geworden sein. Man wird
Fremdes, Neues jeder Art zunächst mit feindseliger Ruhe herankommen
lassen, - man wird seine Hand davor zurückziehn. Das Offenstehn
mit allen Thüren, das unterthänige Auf-dem-Bauch-Liegen vor jeder
kleinen Thatsache, das allzeit sprungbereite Sich-hinein-Setzen,
Sich-hinein-Stürzen in Andere und Anderes, kurz die berühmte
moderne "Objektivität" ist schlechter Geschmack, ist unvornehm par
excellence. -


7.

Denken lernen: man hat auf unsren Schulen keinen Begriff mehr davon.
Selbst auf den Universitäten, sogar unter den eigentlichen Gelehrten
der Philosophie beginnt Logik als Theorie, als Praktik, als Handwerk,
auszusterben. Man lese deutsche Bücher: nicht mehr die entfernteste
Erinnerung daran, dass es zum Denken einer Technik, eines Lehrplans,
eines Willens zur Meisterschaft bedarf, - dass Denken gelernt sein
will, wie Tanzen gelernt sein will, als eine Art Tanzen... Wer kennt
unter Deutschen jenen feinen Schauder aus Erfahrung noch, den die
leichten Füsse im Geistigen in alle Muskeln überströmen! - Die steife
Tölpelei der geistigen Gebärde, die plumpe Hand beim Fassen - das ist
in dem Grade deutsch, dass man es im Auslande mit dem deutschen Wesen
überhaupt verwechselt. Der Deutsche hat keine Finger für nuances...
Dass die Deutschen ihre Philosophen auch nur ausgehalten haben, vor
Allen jenen verwachsensten Begriffs-Krüppel, den es je gegeben hat,
den grossen Kant, giebt keinen kleinen Begriff von der deutschen
Anmuth. - Man kann nämlich das Tanzen in jeder Form nicht von der
vornehmen Erziehung abrechnen, Tanzen können mit den Füssen, mit den
Begriffen, mit den

Last Page Next Page

Text Comparison with Dionysos: Valikoima runoja

Page 0
Ystävyydelle.
Page 1
Tää syksy on: se -- vielä särkee sydämes! Sa pois pakene! Oi hedelmä puun, sa vapiset, lankeat maahan? Salatiedon minkä sulle yö opetti, kun jäätävä kauhu sun poskes, sun purppuraposkesi peittää? -- Sa vaiti oot, et vastaa? Ken puhuu vielä? -- -- Tää syksy on: se -- vielä särkee sydämes! Sa pois pakene! -- "En kaunis oo" -- niin puhuu syksyn kukkanen --, "toki lemmin ma ihmisiä ja lohdutan ihmisiä -- he vielä kukkia saavat nähdä, ja puoleeni kumartua ah!.
Page 2
Laulu kaukaa soi: kumpusi kultana pois yli värjyväin vetten vyön.
Page 3
Taivaan aavaa kenttää.
Page 4
"Sinä? -- totuuden vapaa mieskö?" -- ne ilkkui ei! runoniekka vain! .
Page 5
.
Page 6
"Nämä kuninkaat voivat tosin vielä näyttää hyvää naamaa meidän edessämme: mutta jos heillä ei olisi yhtään todistajaa, niin minä lyön vetoa, että tuo ilkeä leikki valtaisi jälleen heidätkin, -- vaeltavien pilvien, kostean alakuloisuuden, peitettyjen taivasten, varastettujen aurinkojen, ulvovien syystuulien ilkeä leikki, -- meidän ulvontamme ja hätähuutomme ilkeä leikki: jää meidän luoksemme, oi Zarathustra! Täällä on paljon kätkettyä kurjuutta, joka tahtoo puhua, paljon iltaa, paljon pilveä, paljon helteistä ilmaa! "Sinä ravitsit meitä vahvalla miehenruualla ja voimakkailla lauseilla: älä salli, että jälkiruuan aikana mietomieliset naiselliset henget karkaavat jälleen kimppuumme! "Sinä yksin teet ilman ympärilläsi voimakkaaksi ja kirkkaaksi! Löysinkö minä milloinkaan maan päällä niin hyvää ilmaa kuin sinun tykönäsi luolassasi? "Monta maata minä olen nähnyt, minun nenäni on oppinut koettelemaan ja arvostelemaan monenlaista ilmaa: mutta sinun tykönäsi minun sieraimeni maistavat suurimman nautintonsa! "Ellei ehkä --, ellei ehkä --, oi suo anteeksi vanha muisto! Suo anteeksi vanha jälkiruokalaulu, jonka minä sepitin kerran erämaan tyttärien joukossa.
Page 7
Haa! Juhlallista! Arvokas alku! afrikalaisen juhlallista! jalopeuran arvoista tai moraalisen möly-apinan -- mut teille ei mitään, te ystävättäret armahimmat, joiden jalkojen juureen mun, europalaisen palmujen alle, on istua suotu.
Page 8
Oi älkää itkekö, sydämet herkät! .
Page 9
Oi älkää itkekö, taatelisydämet! Maitorinnat! Te lakerijuuri-sydän- sykkeröiset! Ole mies, Suleika! Rohkeutta! Älä itke enää, kalpea Dudu! -- Vai oisko täss' ehkä joku vahvistus-, sydämenvahvistus-tippa nyt paikallaan? joku palsami-lause? joku juhlallinen manaus?.
Page 10
Miks lämpöä rannan kallio huokuu: sen kiireellä onni uinuiko päivällä untansa? Viel' onnen vihreä virvatuli-tanssi käy ruskeiden rotkojen pohjalla.
Page 11
.
Page 12
Hahaa! Ja kidutat minua, narri, kidutat kuoliaaksi ylpeyteni? Suo lempeä -- ken mua lämmittää vielä? ken lempii? kädet kuumat anna, anna sydän-hiillosmaljat minulle, yksinäisimmälle, jonka jää, jää seitsenkertainen opetti janoamaan vihamiehiäkin, suo mulle, suo, vihamies sa julmin, suo mulle -- _itses!_.
Page 13
.
Page 14
.
Page 15
Tää yksin kaikesta tuskasta päästää ( -- nyt valitse!): pikainen kuolema taikka rakkaus kestäväinen.