Götzen-Dämmerung

By Friedrich Nietzsche

Page 22

zerbrochne Töpfe, zum Schmuck altes
Eisen, zum Gottesdienst nur die bösen Geister; sie sollen ohne Ruhe
von einem Ort zum andern schweifen. Es ist ihnen verboten, von links
nach rechts zu schreiben und sich der rechten Hand zum Schreiben zu
bedienen: der Gebrauch der rechten Hand und des von Links nach Rechts
ist bloss den Tugendhaften vorbehalten, den Leuten von Rasse." -


4.

Diese Verfügungen sind lehrreich genug: in ihnen haben wir einmal die
arische Humanität, ganz rein, ganz ursprünglich, - wir lernen, dass
der Begriff "reines Blut" der Gegensatz eines harmlosen Begriffs
ist. Andrerseits wird klar, in welchem Volk sich der Hass, der
Tschandala-Hass gegen diese "Humanität" verewigt hat, wo er Religion,
wo er Genie geworden ist...Unter diesem Gesichtspunkte sind die
Evangelien eine Urkunde ersten Ranges; noch mehr das Buch Henoch.
- Das Christenthum, aus jüdischer Wurzel und nur verständlich als
Gewächs dieses Bodens, stellt die Gegenbewegung gegen jede Moral der
Züchtung, der Rasse, des Privilegiums dar: - es ist die antiarische
Religion par excellence: das Christenthum die Umwerthung aller
arischen Werthe, der Sieg der Tschandala Werthe, das Evangelium
den Armen, den Niedrigen gepredigt, der Gesammt-Aufstand alles
Niedergetretenen, Elenden, Missrathenen, Schlechtweggekommenen gegen
die "Rasse", - die unsterbliche Tschandala-Rache als Religion der
Liebe...


5.

Die Moral der Züchtung und die Moral der Zähmung sind in den Mitteln,
sich durchzusetzen, vollkommen einander würdig: wir dürfen als
obersten Satz hinstellen, dass, um Moral zu machen, man den
unbedingten Willen zum Gegentheil haben muss. Dies ist das grosse,
das unheimliche Problem, dem ich am längsten nachgegangen bin: die
Psychologie der "Verbesserer" der Menschheit. Eine kleine und im
Grunde bescheidne Thatsache, die der sogenannten pia fraus, gab mir
den ersten Zugang zu diesem Problem: die pia fraus, das Erbgut aller
Philosophen und Priester, die die Menschheit "verbesserten". Weder
Manu, noch Plato, noch Confucius, noch die jüdischen und christlichen
Lehrer haben je an ihrem Recht zur Lüge gezweifelt. Sie haben an ganz
andren Rechten nicht gezweifelt... In Formel ausgedrückt dürfte man
sagen: alle Mittel, wodurch bisher die Menschheit moralisch gemacht
werden sollte, waren von Grund aus unmoralisch. -



Was den Deutschen abgeht.

1.

Unter Deutschen ist es heute nicht genug, Geist zu haben: man muss ihn
noch sich nehmen, sich Geist herausnehmen...

Vielleicht kenne ich die Deutschen, vielleicht darf ich selbst ihnen
ein paar Wahrheiten sagen. Das neue Deutschland stellt ein grosses
Quantum vererbter und angeschulter Tüchtigkeit dar, so dass es den
aufgehäuften Schatz von Kraft eine Zeit lang selbst verschwenderisch
ausgeben darf. Es ist nicht eine hohe Cultur, die mit ihm Herr
geworden, noch weniger ein delikater Geschmack, eine vornehme
"Schönheit" der Instinkte; aber männlichere Tugenden, als sonst ein
Land Europa's aufweisen kann. Viel guther Muth und Achtung vor sich
selber, viel Sicherheit im

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 15
Jos hän voisi edes pudistaa päätään, niin taakkansa vierisi alas: mutta kuka pudistaa tätä päätä? Mitä on tämä ihminen? Joukko sairauksia, jotka hengen kautta leviävät maailmaan: siellä he tahtoivat etsiä saalista.
Page 18
Mutta rakkauteni ja toiveeni kautta minä vannotan sinua: älä heitä sankaria sielustasi! Pidä korkein toiveesi pyhänä! Näin puhui Zarathustra.
Page 21
Pahalle haisee heidän epäjumalansa, tuo kylmä hirviö: pahalle haisevat he kaikki, nuo epäjumalanpalvelijat.
Page 34
Silloin sortuva on siunaava itseään, senvuoksi, että hän on ylimenevä; ja hänen tietonsa aurinko on oleva hänelle puolipäivässä.
Page 38
Ja jos joku ystäväsi tekee sinulle pahaa, niin sano: "minä annan sinulle anteeksi sen, mitä minulle teit; mutta että sen _itsellesi_ teit, -- miten voisin minä sitä antaa anteeksi!" Näin puhuu kaikki suuri rakkaus: se voittaa vielä anteeksiannon ja säälinkin.
Page 46
Minä en tunne ottavaisen onnea, ja usein minä uneksin siitä, että varastamisen.
Page 76
Noita välittäjiä ja sekoittajia me vihaamme, noita vaeltavia pilviä: noita puolittaisia, jotka eivät oppineet siunaamaan eivätkä sydämestä saakka kiroamaan.
Page 77
1.
Page 87
Nyt sinä olet jälleen takanani: -- minun suurin vaarani on takanani! Säästämisessä ja säälissä on alati minun suurin vaarani; ja kaikki ihmisolemus tahtoo tulla säästetyksi ja siedetyksi.
Page 93
Heidän suurelle hautakadulleen minä asetuin ja itse haaskojen ja korppikotkien luo -- ja minä nauroin heidän kaikelle menneisyydelleen ja sen laholle ja häviävälle ihanuudelle.
Page 95
Mutta tämä on toinen vaara ja minun toinen säälini: -- ken roskaväestä on, hänen muistonsa ulottuu taaksepäin aina isoisään saakka, -- mutta isoisään loppuu aika.
Page 99
Pitäkää silmänne puhtaana heidän puolesta- ja vastaanolemisestaan.
Page 100
Niin minä tahdon miehen ja naisen: toisen vahvaksi sotimaan, toisen vahvaksi synnyttämään, mutta molemmat päällä ja jaloilla vahvoiksi tanssimaan.
Page 122
"Mutta puhu, mitä sinä haet täältä _minun_ metsistäni ja kallioiltani? Ja jos sinä asetuit _minun_ tielleni, niin mitä koetta sinä tahdoit minulta? -- "-- miksi sinä koettelit minua?" -- Näin puhui Zarathustra ja hänen silmänsä säihkyivät.
Page 134
Hiljaa! "-- Mitä minulle tapahtui: kuule! Onko aika lentänyt matkoihinsa? Enkö minä pudonnut -- kuule! iäisyyden kaivoon? "Mitä minulle tapahtuu? Hiljaa! Minua pistää -- voi sydämeen? sydämeen! Oi murru, murru, sydän, tällaisen onnen, tällaisen piston jälkeen! "-- Kuinka? Eikö maailma juuri ikään tullut täydelliseksi? Pyöreäksi ja kypsäksi? Oi tuota kultaista pyöreätä sormusta -- minne se lentää? Juoksenko sen perästä! Hei! "Hiljaa -- --" (ja tässä Zarathustra ojensihe ja tunsi nukkuvansa.
Page 143
l.
Page 144
"Minä tunnen teidät, te korkeammat ihmiset, minä tunnen hänet -- minä tunnen myöskin tuon häijyhengen, jota minä rakastan vastoin tahtoani, tuon Zarathustran: hän itse tuntuu minusta hyvin usein ihanalta pyhimysnaamiolta, "-- uudelta kummalliselta valheverholta, joka miellyttää minun pahaa henkeäni, tuota alakuloista perkelettä: -- minä rakastan Zarathustraa, niin minusta usein tuntuu, pahan henkeni takia.
Page 153
Ja jos hän sanoo, että hän on kerran surmannut hänet: _kuolema_ jumalista puhuttaessa on aina vain ennakkoluuloa.
Page 155
Mutta vanha tietäjä tanssi ilosta; ja vaikkakin hän, niinkuin monet kertojat arvelevat, oli sillä kertaa täynnänsä makeata viinaa, niin hän oli varmasti vielä enemmän täynnä makeata elämää ja oli luonut pois kaiken väsymyksen päältään.
Page 159
Mutta väkevä jalopeura nuoli yhä pois kyyneleet, jotka putosivat Zarathustran käsille, ja kiljui ja murisi arasti sen ohessa.