Ecce Homo Complete Works, Volume Seventeen

By Friedrich Nietzsche

Page 68

of Zarathustra's discourses.
The ladder upon which he rises and descends is of boundless length;
he has seen further, he has willed further, and _gone_ further than
any other man. There is contradiction in every word that he utters,
this most yea-saying of all spirits. Through him all contradictions
are bound up into a new unity. The loftiest and the basest powers of
human nature, the sweetest, the lightest, and the most terrible, rush
forth from out one spring with everlasting certainty. Until his coming
no one knew what was height, or depth, and still less what was truth.
There is not a single passage in this revelation of truth which had
already been anticipated and divined by even the greatest among men.
Before Zarathustra there was no wisdom, no probing of the soul, no art
of speech: in his book, the most familiar and most vulgar thing utters
unheard-of words. The sentence quivers with passion. Eloquence has
become music. Forks of lightning are hurled towards futures of which
no one has ever dreamed before. The most powerful use of parables that
has yet existed is poor beside it, and mere child's-play compared with
this return of language to the nature of imagery. See how Zarathustra
goes down from the mountain and speaks the kindest words to every
one! See with what delicate fingers he touches his very adversaries,
the priests, and how he suffers with them from themselves! Here, at
every moment, man is overcome, and the concept "Superman" becomes the
greatest reality,--out of sight, almost far away beneath him, lies
all that which heretofore has been called great in man. The halcyonic
brightness, the light feet, the presence of wickedness and exuberance
throughout, and all that is the essence of the type Zarathustra, was
never dreamt of before as a prerequisite of greatness. In precisely
these limits of space and in this accessibility to opposites
Zarathustra feels himself the _highest of all living things_: and when
you hear how he defines this highest, you will give up trying to find
his equal.

"The soul which hath the longest ladder and can step down deepest,

"The vastest soul that can run and stray and rove furthest in its own
domain,

"The most necessary soul, that out of desire flingeth itself to chance,

"The stable soul that plungeth into Becoming, the possessing soul that
must needs taste of willing and longing,

"The soul that flyeth from itself, and over-taketh itself in the widest
circle,

"The wisest soul that folly exhorteth most sweetly,

"The most self-loving soul, in whom all things have their rise, their
ebb and flow."

But this is the very

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 0
.
Page 6
Ollaan kiitollisia omasta itsestään: senvuoksi tarvitaan jumala.
Page 7
20.
Page 8
Tavoitetaan iloisuutta, hiljaisuutta, toiveista vapautumista korkeimpana päämääränä, ja päämäärä _saavutetaan_.
Page 9
23.
Page 10
-- Toinen lause on: galilealaisen psykolooginen tyyppi on vielä huomattavissa, mutta vasta täydellisesti rappeutuneena (joka samalla on typistys ja vieraiden piirteitten ylenmääräinen kasaantuminen --) on hän käynyt kelvolliseksi siihen, mihin häntä on käytetty, ihmiskunnan _lunastajan_ tyypiksi.
Page 12
.
Page 14
_Kaiken vastenmielisyyden, kaiken vihollisuuden, kaikkien rajojen ja välimatkojen vaistomainen eroittaminen tunteesta_: Seuraus äärimmäisestä kyvystä tuntea tuskaa ja ärtyisyyttä, joka tuntee jokaisen vastarinnan, pakon vastarintaan sietämättömänä vastenmielisyytenä, (s.
Page 15
-- Sellainen usko ei vihaa, ei moiti, ei puolusta itseään: se ei kanna miekkaa, se ei lainkaan aavista, missä määrässä se kerran on voiva hajoittaa.
Page 20
.
Page 22
Mitä hän itse ei uskonut, sen uskoivat ne idiootit, joiden joukkoon hän heitti oppinsa.
Page 24
45.
Page 26
_tieteen_, verivihollinen, -- se hyväksyy kaikki keinot, joilla hengen kuria, hengen puhtautta ja ankaruutta omantunnon asioissa, hengen ylhäistä viileyttä ja vapautta voidaan myrkyttää, solvata, saada _huonoon maineeseen_.
Page 28
Kaavana: "minä uskon, että usko tekee autuaaksi; -- _siis_ on se tosi.
Page 29
.
Page 30
Me kaikki riipumme ristillä, siis me olemme jumalallisia.
Page 32
Kuinka? Eikö valhekin voisi olla yksi vakuutuksen alkiomuodoista? -- Toisinaan tarvitaan vain henkilömuutos: isän valhe käy pojan vakuutukseksi.
Page 33
-- Luen ihan toisella tunteella Manun lakikirjaa, verrattoman henkistä ja ylhäistä teosta, jonka _mainitseminenkin_ vain samassa henkäisyssä kuin raamatun olisi synti henkeä vastaan.
Page 36
Mikä on _huonoa_? Mutta minä olen jo sanonut sen: kaikki, mikä syntyy heikkoudesta, kateudesta, _kostosta_.
Page 39
Ellei milloinkaan päästä kristinopista, niin saksalaiset ovat siihen syypäät.