Ecce Homo Complete Works, Volume Seventeen

By Friedrich Nietzsche

Page 103

one word as medicine,
My own prescription, in your ear,
My remedy against such spleen--
"Who loves his God, chastises him, I ween,"




RESOLUTION


I should be wise to suit my mood,
Not at the beck of other men:
God made as stupid as he could
The world--well, let me praise him then.

And if I make not straight my track,
But, far as may be, wind and bend,
That's how the sage begins his tack,
And that is how the fool will--end.

* * * * *

The world stands never still,
Night loves the glowing day--
Sweet sounds to ear "I will!"
And sweeter still "I may!"




THE HALCYONIAN[6]


Addressing me most bashfully,
A woman to-day said this:
"What would you be like in ecstasy,
If sober you feel such bliss?"




FINALE[6]


Laughter is a serious art.
I would do it better daily.
Did I well to-day or no?
Came the spark right from the heart?
Little use though head wag gaily,
If the heart contain no glow.



[Footnote 1: Translated by Francis Bickley.]

[Footnote 2: On the title-page of a copy of _Joyful Wisdom,_ dedicated
to Herr August Bungal.--TR.]

[Footnote 3: Translated by Francis Bickley.]

[Footnote 4: Translated by Francis Bickley.]

[Footnote 5: Probably written for Peter Gast, Nietzsche's faithful
friend, and a musician whose "Southern" music Nietzsche
admired.--TR.]

[Footnote 6: Translated by Francis Bickley.]




DIONYSUS-DITHYRAMBS


(1888)


These are the songs of Zarathustra which he sang to
himself so as to endure his last solitude.



OF THE POVERTY OF THE RICHEST


Ten years passed by--
Not a drop reached me,
No rain-fraught wind, no dew of love
--A rainless land....
Now entreat I my wisdom
Not to

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 0
Zarathustran puheet.
Page 1
Kun Zarathustra tuli lähimpään kaupunkiin, joka on metsien laidassa, näki hän paljon kansaa torille kokoontuneena; sillä kuulutettu oli, että siellä esiintyy nuorallatanssija.
Page 16
Noustessani hyppään.
Page 19
"Mikä on hyvää?" kysytte te.
Page 23
Siksi he niin kaipaavat ystävää ja hänen korkeuttaan.
Page 39
" -- Ja kun he olivat menneet ohi, valtasi tuska Zarathustran; ja kauan hän ei ollut tuskansa kanssa taistellut, kun hän korotti äänensä näin: Minua säälittää nuo papit.
Page 42
Ja moni, joka kääntyi pois elämästä, kääntyi ainoastaan pois roskaväestä: hän ei tahtonut jakaa kaivoa ja liekkiä ja hedelmää roskaväen kanssa.
Page 47
Ja minunkin sieluni on rakastavaisen laulu.
Page 55
Ja ken tahtoo itseään ylempää luoda, hänellä on puhtain tahto.
Page 86
Sillä, tiedätkö sinä sen, oi Zarathustra? Sillä kertaa kuin sinun lintusi huusi sinun pääsi päällä, silloinkuin sinä seisoit metsässä, epätietoisena minne mennä, eksyneenä, lähellä ruumista: -- -- silloinkuin sinä sanoit: 'johtakoot eläimeni minua! Vaarallisempaa minä huomasin olevan olla ihmisten kuin eläinten joukossa': -- se oli hyljättynä oloa! Ja tiedätkö sinä tämän, oi Zarathustra? Silloinkuin sinä istuit saarellasi, viinikaivo tyhjien ämpärien joukossa, antaen ja kuluttaen, janoovaisten joukossa lahjoittaen ja ammentaen: -- kunnes sinä viimein istuit yksin janoovaisena juopuneitten joukossa ja öisenä valitit: 'eikö ottaminen ole autuaampaa kuin antaminen? Ja varastaminen vielä autuaampaa kuin ottaminen?' -- se oli hyljättynä oloa! Ja tiedätkö sinä tämän, oi Zarathustra? Kun sinun hiljaisin hetkesi tuli ja ajoi sinut pois itsesi luota, kun se häijysti kuiskaten sanoi: 'Puhu ja murru!' -- -- kun se teki sinulle kaiken odotuksesi ja vaikenemisesi tuskaksi ja masensi sinun nöyrän rohkeutesi: se oli hyljättynä oloa! -- Oi yksinäisyys! Sinä kotini yksinäisyys! Miten autuaasti ja hellästi sinun äänesi minulle puhuu! Me emme kysy toisiltamme, me emme valittaen kiusaa toisiamme, me käymme avoimesti yhdessä läpi avoimien ovien.
Page 99
ja joka voi astua syvimmälle alas: kuinka eivät useimmat kärkkyilijät istuisi hänen kimpussaan? -- -- tilavin sielu, joka laajimmin voi itsessään juosta ja harhailla ja leijailla; tuo välttämättömin, joka riemusta sattumaan syöksyy: -- -- olevainen sielu, joka syntymiseen sukeltaa; omistavainen, joka _tahtoo_ tahtomiseen ja pyytämiseen: -- -- tuo itseänsä pakeneva, joka avarimmassa kehässä saavuttaa itsensä; viisain sielu, jota narrius suloisimmin kehoittaa: -- -- tuo itseään enimmän rakastava, jossa kaikella on virtauksensa ja vastavirtauksensa ja vuoksensa ja luodevetensä: -- oi, kuinka ei _korkeimmalla sielulla_ olisi pahimmat kärkkyilijät? 20.
Page 102
"Oi Zarathustra, sanoivat he, nyt sinä olet jo seitsemän päivää maannut noin,.
Page 105
" -- -- Kun eläimet olivat puhuneet nämä sanat, vaikenivat ne ja odottivat, että Zarathustra sanoisi niille jotakin: mutta Zarathustra ei kuullut, että ne vaikenivat.
Page 112
" -- Mutta kun Zarathustra oli ylhäällä korkeudessa, lähetti hän eläimet kotia, jotka olivat seuranneet häntä, ja huomasi, että oli nyt yksin: -- silloin hän nauroi sydämensä pohjasta, katseli ympärillensä ja puhui näin: Että minä puhuin uhrista ja hunajauhrista, puheeni viekkaus se oli vain ja, totisesti, hyödyllinen hulluus! Täällä ylhäällä minä voin puhua vapaammin kuin erakkoluolan ja erakko-kotieläinten edessä.
Page 115
Silloin puhui tietäjä: "Oi Zarathustra, sinä olet veijari! "Minä tiedän sen jo: sinä tahdot päästä minusta! Mieluummin sinä juokset metsissä ja väijyt petoeläimiä! "Mutta mitä apua sinulla on siitä? Illalla sinä tulet kuitenkin saamaan minut jälleen; sinun omassa luolassasi minä tulen istumaan, kärsivällisenä ja raskaana kuin pölkky -- ja odottamaan sinua!" "Niin tapahtukoon! huusi Zarathustra taaksensa kulkiessaan pois: ja mitä luolassani on minun omaani, se on sinunkin, kestiystäväni! "Mutta jos sinä löytäisit hunajaakin sieltä, hyvä! niin nuole se vain, sinä mörykarhu, ja sulostuta sielusi! Illalla me näet tahdomme olla molemmat hyvällä tuulella, "-- hyvällä tuulella ja iloisina siitä, että tämä päivä kului umpeen! Ja sinä itse olet tanssiva minun laulujeni mukaan minun tanssikarhunani.
Page 123
että hän sulki silmänsä.
Page 130
Myöskin ne pidättäytyvät kaikista raskaista ajatuksista, jotka paisuttavat sydämen.
Page 143
Mutta parempi on olla narrimainen onnesta kuin narrimainen onnettomuudesta, parempi tanssia kömpelösti kuin käydä rammasti.
Page 151
Heidän sisälmyksiänsä houkutellaan toisin; heidän lääkärinsä ja opettajansa minä en ole.
Page 156
_ 8.