Early Greek Philosophy & Other Essays Collected Works, Volume Two

By Friedrich Nietzsche

Page 63

of the great world-child,
Zeus. He had no need of men, not even for his discernments. He was
not interested in all that which one might perhaps ascertain from
them, and in what the other sages before him had been endeavouring to
ascertain. He spoke with disdain of such questioning, collecting, in
short "historic" men. "I sought and investigated myself," he said, with
a word by which one designates the investigation of an oracle; as if
he and no one else were the true fulfiller and achiever of the Delphic
precept: "Know thyself."

What he learned from this oracle, he deemed immortal wisdom, and
eternally worthy of explanation, of unlimited effect even in the
distance, after the model of the prophetic speeches of the Sibyl.
It is sufficient for the latest mankind: let the latter have that
expounded to her, as oracular sayings, which he like the Delphic god
"neither enunciates nor conceals." Although it is proclaimed by him,
"without smiles, finery and the scent of ointments," but rather as with
"foaming mouth," it _must_ force its way through the millenniums of
the future. For the world needs truth eternally, therefore she needs
also Heraclitus eternally; although he has no need of her. What does
his fame matter to _him?_--fame with "mortals ever flowing on!" as he
exclaims scornfully. His fame is of concern to man, not to himself;
the immortality of mankind needs him, not he the immortality of the
man Heraclitus. That which he beheld, _the doctrine of the Law in the
Becoming, and of the Play in the Necessity,_ must henceforth be beheld
eternally; he has raised the curtain of this greatest stage-play.



9


Whereas in every word of Heraclitus are expressed the pride and the
majesty of truth, but of truth caught by intuitions, not scaled by
the rope-ladder of Logic, whereas in sublime ecstasy he beholds but
does not espy, discerns but does not reckon, he is contrasted with his
contemporary _Parmenides,_ a man likewise with the type of a prophet
of truth, but formed as it were out of ice and not out of fire, and
shedding around himself cold, piercing light.

Parmenides once had, probably in his later years, a moment of the
very purest abstraction, undimmed by any reality, perfectly lifeless;
this moment--un-Greek, like no other in the two centuries of the
Tragic Age--the product of which is the doctrine of "Being," became a
boundary-stone for his own life, which divided it into two periods; at
the same time however the same moment divides the pre-Socratic thinking
into two halves, of which the first might be called the Anaximandrian,
the second the

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 0
Ne ovat niitä, jotka ymmärtävät Zarathustrani: kuinka _saisin_ sekoittaa itseäni sellaisiin, jotka jo tänään saavat kuulijoita? Vasta ylihuomenna on minun aikani.
Page 1
5.
Page 2
Meidän epäterveellisessä modernisuudessamme ei mikään ole epäterveellisempää kuin kristillinen sääli.
Page 4
.
Page 5
15.
Page 6
.
Page 8
Näiden fysioloogisten ehtojen pohjalla on syntynyt _depressiooni_: tähän Buddha käy hygienisesti käsiksi.
Page 9
on _onnea_, että on lunastettu synnistä, niin siihen _ei_ vaadita edellytykseksi, että ihminen on syntinen, vaan että hän _tuntee_ itsensä syntiseksi.
Page 12
Mitä oli tapahtunut? Pappi oli ankarasti, turhantarkasi, aina suuriin ja pieniin veroihin saakka, joita hänelle oli maksettava (-- maukkaimpia lihapaloja unohtamatta: sillä pappi on pihvinahmija), kerta kaikkiaan lausunut, _mitä hän tahtoo saada_, "mikä on jumalan tahto".
Page 13
Silloin olin kaksikymmenvuotias: nyt olen liian vakava sellaiseen.
Page 15
Ja lopuksi älkäämme väheksikö sitä mikä on ominaista kaikelle suurelle, nimittäin lahkolaisten jumaloimista: se eroittaa jumaloidusta olennosta alkuperäiset, usein tuskallisen vieraat piirteet ja luontoperäiset taipumukset -- _se ei näe edes niitä_.
Page 18
Mutta minun tunteeni muuttuu yht'äkkiä, tunkeutuu esiin, heti kun astun uudempaan aikaan, _meidän_ aikaamme.
Page 20
.
Page 21
.
Page 24
-- Hyvin _valheteltu_, jalopeura.
Page 25
"Eikö Jumala ole tämän maailman viisautta hulluudeksi tehnyt? Sillä että Jumalan viisaudessa ei maailma tuntenut Jumalata viisauden kautta, niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat.
Page 30
Pietisti, kummastakin sukupuolesta oleva pappi, on väärä, _koska_ hän on sairas: hänen vaistonsa _vaatii_, että totuus ei yhdessä kohdassakaan pääse oikeuksiinsa.
Page 32
Tällä kertaa tahdon asettaa tämän ratkaisevan kysymyksen: onko yleensä olemassa mitään vastakohtaa valheen ja vakuutuksen välillä? -- Koko maailma uskoo niin; mutta mitä ei koko maailma uskoisi! -- Jokaisella vakuutuksella on historiansa, esimuotonsa, yrityksensä ja erhetyksensä: se _käy_ vakuutukseksi, kun se pitkään aikaan ei ole ollut sitä, kun se vielä pitempään aikaan _tuskin_ on ollut sitä.
Page 35
.
Page 36
.