Early Greek Philosophy & Other Essays Collected Works, Volume Two

By Friedrich Nietzsche

Page 41

Life not to pedantic
knowledge, using everything learnt as a foothold whence to leap
high and still higher than our neighbour. The questions as to the
beginning of philosophy are quite negligible, for everywhere in the
beginning there is the crude, the unformed, the empty and the ugly;
and in all things only the higher stages come into consideration.
He who in the place of Greek philosophy prefers to concern himself
with that of Egypt and Persia, because the latter are perhaps more
"original" and certainly older, proceeds just as ill-advisedly as
those who cannot be at ease before they have traced back the Greek
mythology, so grand and profound, to such physical trivialities as
sun, lightning, weather and fog, as its prime origins, and who fondly
imagine they have rediscovered for instance in the restricted worship
of the one celestial vault among the other Indo-Germans a purer form
of religion than the poly-theistic worship of the Greek had been. The
road towards the beginning always leads into barbarism, and he who is
concerned with the Greeks ought always to keep in mind the fact that
the unsubdued thirst for knowledge in itself always barbarises just as
much as the hatred of knowledge, and that the Greeks have subdued their
inherently insatiable thirst for knowledge by their regard for Life,
by an ideal need of Life,--since they wished to live immediately that
which they learnt. The Greeks also philosophised as men of culture and
with the aims of culture, and therefore saved themselves the trouble
of inventing once again the elements of philosophy and knowledge
out of some autochthonous conceit, and with a will they at once set
themselves to fill out, enhance, raise and purify these elements they
had taken over in such a way, that only now in a higher sense and in a
purer sphere they became inventors. For they discovered the _typical
philosopher's genius,_ and the inventions of all posterity have added
nothing essential.

Every nation is put to shame if one points out such a wonderfully
idealised company of philosophers as that of the early Greek masters,
Thales, Anaximander, Heraclitus, Parmenides, Anaxagoras, Empedocles,
Democritus and Socrates. All those men are integral, entire and
self-contained,[1] and hewn out of one stone. Severe necessity exists
between their thinking and their character. They are not bound by any
convention, because at that time no professional class of philosophers
and scholars existed. They all stand before us in magnificent solitude
as the only ones who then devoted their life exclusively to knowledge.
They all possess the virtuous energy of the Ancients, whereby they
excel all the later philosophers in

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 0
Kunnioituksen itseään kohtaan; rakkauden itseensä; ehdottoman vapauden itseään kohtaan.
Page 1
Väitän, että ihmiskunnan kaikilta korkeimmilta arvoilta _puuttuu_ tätä tahtoa, -- että alentumisarvot, _nihilistiset_ arvot hallitsevat pyhimpien nimien varjossa.
Page 2
Tämä verenmyrkytys ulottuu paljon pitemmälle kuin uskotaan: olen löytänyt "pöyhkeyden" teoloogivaistoa kaikkialla, missä nykyään pidetään itseään idealistina, -- missä korkeamman alkuperän nojalla vaaditaan oikeutta katsella ylimielisesti ja vieraasti todellisuutta.
Page 3
.
Page 4
.
Page 6
17.
Page 7
.
Page 9
Tyytymättömyys itseensä, itsestään kärsiminen ei ole täällä kuten buddalaisten keskuudessa suunnatonta ärtyisyyttä ja kykyä tuntea tuskaa, vaan pikemmin valtavaa halua tuottaa tuskaa, antaa tilaisuus sisällisen jännityksen puhkeamiselle vihollismielisissä teoissa ja esityksissä.
Page 12
Mosekselle jo oli "jumalan tahto" ilmoitettu.
Page 15
Toisinaan ammottaa ristiriita vuori-, meri- ja kenttäsaarnaajan välillä, jonka hahmo on miellyttävä kuin Buddha hyvin vähän intialaisella maaperällä, ja ryntäysfanaatikon, teoloogien ja pappien verivihollisen, jonka Renanin häijyys on ihannoinut "_ivan suureksi mestariksi_".
Page 16
33.
Page 21
Lunastajan tyyppi, oppi, käytäntö, kuolema, kuoleman tarkoitus, vieläpä kuoleman jälkeinenkin tila -- mikään ei jäänyt ahdistamatta, mikään ei jäänyt edes todellisuuden kaltaiseksikaan.
Page 23
.
Page 24
"Iloitkaat sinä päivänä, ja riemuitkaat: sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa: niin tekivät myös heidän isänsä propheetaille" (Lukas 6, 23).
Page 26
Uskonnon, jolla, kuten kristinopilla, ei ole yhtään kosketuskohtaa todellisuuden kanssa, ja joka heti kadottaa kaiken merkityksen, kun todellisuus yhdessä ainoassakin kohdassa pääsee oikeuksiinsa, täytyy tietysti olla "maailman viisauden", s.
Page 32
55.
Page 35
-- Kaikessa tässä, toistan sen vielä kerran, ei ole mitään mielivaltaa, mitään "tehtyä"; mikä _toisin_ on, se on tehtyä, -- luontoa on silloin häväisty.
Page 37
sielujen turmelemista syy-, rangaistus- ja kuolemattomuuskäsitteellä.
Page 38
Kristinoppi on riistänyt meiltä antiikisen kultuurin sadon, se on myöhemmin riistänyt meiltä myös _Islam_-kultuurin sadon.
Page 40
.