Beyond Good and Evil

By Friedrich Nietzsche

Page 19

psychology
is once more the path to the fundamental problems.



CHAPTER II. THE FREE SPIRIT


24. O sancta simplicitiatas! In what strange simplification and
falsification man lives! One can never cease wondering when once one has
got eyes for beholding this marvel! How we have made everything around
us clear and free and easy and simple! how we have been able to give
our senses a passport to everything superficial, our thoughts a godlike
desire for wanton pranks and wrong inferences!--how from the beginning,
we have contrived to retain our ignorance in order to enjoy an almost
inconceivable freedom, thoughtlessness, imprudence, heartiness,
and gaiety--in order to enjoy life! And only on this solidified,
granite-like foundation of ignorance could knowledge rear itself
hitherto, the will to knowledge on the foundation of a far more powerful
will, the will to ignorance, to the uncertain, to the untrue! Not as
its opposite, but--as its refinement! It is to be hoped, indeed, that
LANGUAGE, here as elsewhere, will not get over its awkwardness, and that
it will continue to talk of opposites where there are only degrees
and many refinements of gradation; it is equally to be hoped that the
incarnated Tartuffery of morals, which now belongs to our unconquerable
"flesh and blood," will turn the words round in the mouths of us
discerning ones. Here and there we understand it, and laugh at the way
in which precisely the best knowledge seeks most to retain us in this
SIMPLIFIED, thoroughly artificial, suitably imagined, and suitably
falsified world: at the way in which, whether it will or not, it loves
error, because, as living itself, it loves life!

25. After such a cheerful commencement, a serious word would fain be
heard; it appeals to the most serious minds. Take care, ye philosophers
and friends of knowledge, and beware of martyrdom! Of suffering "for the
truth's sake"! even in your own defense! It spoils all the innocence
and fine neutrality of your conscience; it makes you headstrong against
objections and red rags; it stupefies, animalizes, and brutalizes, when
in the struggle with danger, slander, suspicion, expulsion, and even
worse consequences of enmity, ye have at last to play your last card
as protectors of truth upon earth--as though "the Truth" were such an
innocent and incompetent creature as to require protectors! and you of
all people, ye knights of the sorrowful countenance, Messrs Loafers and
Cobweb-spinners of the spirit! Finally, ye know sufficiently well that
it cannot be of any consequence if YE just carry your point; ye know
that hitherto no philosopher has carried his point, and that there might
be a more laudable

Last Page Next Page

Text Comparison with Dionysos: Valikoima runoja

Page 0
Ystävyydelle.
Page 1
että sinua rakastan!" -- Ja hehkuen lausuu kaikki -- puro, petäjä, vuorikin jäinen -- sanan katseilla täällä saman: "me rakastamme sua! ah lapsi, sa tiedät, sua kaikki me rakastamme!" Ja hän, poika, min uupuneet silmät kuumetta hehkuu, hän tuskassa suutelee heitä, yhä kiihkeämmin, ei lähteä tahdo; kuin hienona harsona sanansa puhuu hän suustansa, pahanilkisen sanan: "Mun tervehdykseni hyvästiä on, mun tuloni lähtöä, ma nuorena kuolen.
Page 2
Teen jouten lauluja, ne siniselle taivaalle niinkuin kyyhkyt leijailee -- ja palaa luokseni, viel' yhden soinnun solmin lentimelle -- oi onneni! Oi taivaankansi, sinisilkki-pielin mi kaarrat kaupunkia kirjavaa, sua rakastan ja pelkään _kademielin_.
Page 3
Silopintaa kallioiden vastaas riennän karkeloiden tahtiin viiman kanteleen: kun sa purjehitta ennät, vapahista vapain lennät yli kesyttömän veen.
Page 4
"Sinä? -- totuuden vapaa mieskö?" -- ne ilkkui ei! runoniekka vain! .
Page 5
.
Page 6
"Nämä kuninkaat voivat tosin vielä näyttää hyvää naamaa meidän edessämme: mutta jos heillä ei olisi yhtään todistajaa, niin minä lyön vetoa, että tuo ilkeä leikki valtaisi jälleen heidätkin, -- vaeltavien pilvien, kostean alakuloisuuden, peitettyjen taivasten, varastettujen aurinkojen, ulvovien syystuulien ilkeä leikki, -- meidän ulvontamme ja hätähuutomme ilkeä leikki: jää meidän luoksemme, oi Zarathustra! Täällä on paljon kätkettyä kurjuutta, joka tahtoo puhua, paljon iltaa, paljon pilveä, paljon helteistä ilmaa! "Sinä ravitsit meitä vahvalla miehenruualla ja voimakkailla lauseilla: älä salli, että jälkiruuan aikana mietomieliset naiselliset henget karkaavat jälleen kimppuumme! "Sinä yksin teet ilman ympärilläsi voimakkaaksi ja kirkkaaksi! Löysinkö minä milloinkaan maan päällä niin hyvää ilmaa kuin sinun tykönäsi luolassasi? "Monta maata minä olen nähnyt, minun nenäni on oppinut koettelemaan ja arvostelemaan monenlaista ilmaa: mutta sinun tykönäsi minun sieraimeni maistavat suurimman nautintonsa! "Ellei ehkä --, ellei ehkä --, oi suo anteeksi vanha muisto! Suo anteeksi vanha jälkiruokalaulu, jonka minä sepitin kerran erämaan tyttärien joukossa.
Page 7
.
Page 8
.
Page 9
.
Page 10
.
Page 11
.
Page 12
.
Page 13
.
Page 14
Se ollut ei rohkeutes, ett' epäjumalia kaadoit: vaan että sä itsessäs epäjumalanpalvelijan _löit_ maahan, se oli sun rohkeutes.
Page 15
savu, etkö sa ilmoita taivaltajalle, ett' ystävällinen liesi lähellä loimuaa? Mutkia tehden kulkevat suuret ihmiset, virrat, mutkia tehden, mut maaliinsa: se heidän on parhain rohkeutensa, he teitä polveilevia ei pelkää.