Also sprach Zarathustra: Ein Buch für Alle und Keinen

By Friedrich Nietzsche

Page 182

Das andre Bein!
Oh schade um dieses liebliche andre Bein!
Wo - mag es wohl weilen und verlassen trauern?
Das einsame Bein?
In Furcht vielleicht vor einem
Grimmen gelben blondgelockten
Löwen-Unthiere? Oder gar schon
Abgenagt, abgeknabbert -
Erbärmlich, wehe! wehe! abgeknabbert! Sela.

Oh weint mir nicht,
Weiche Herzen!
Weint mir nicht, ihr
Dattel-Herzen! Milch-Busen!
Ihr Süssholz-Herz-
Beutelchen!
Weine nicht mehr,
Bleiche Dudu!
Sei ein Mann, Suleika! Muth! Muth!
- Oder sollte vielleicht
Etwas Stärkendes, Herz-Stärkendes,
Hier am Platze sein?
Ein gesalbter Spruch?
Ein feierlicher Zuspruch? -

Ha! Herauf, Würde!
Tugend-Würde! Europäer-Würde!
Blase, blase wieder,
Blasebalg der Tugend!
Ha!
Noch Ein Mal brüllen,
Moralisch brüllen!
Als moralischer Löwe
Vor den Töchtern der Wüste brüllen!
- Denn Tugend-Geheul,
Ihr allerliebsten Mädchen,
Ist mehr als Alles
Europäer-Inbrunst, Europäer-Heisshunger!
Und da stehe ich schon,
Als Europäer,
Ich kann nicht anders, Gott helfe mir!
Amen!

Die Wüste wächst: weh Dem, der Wüsten birgt!



Die Erweckung

1.

Nach dem Liede des Wanderers und Schattens wurde die Höhle mit Einem
Male voll Lärmens und Lachens; und da die versammelten Gäste alle
zugleich redeten, und auch der Esel, bei einer solchen Ermuthigung,
nicht mehr still blieb, überkam Zarathustra ein kleiner Widerwille
und Spott gegen seinen Besuch: ob er sich gleich ihrer Fröhlichkeit
erfreute. Denn sie dünkte ihm ein Zeichen der Genesung. So schlüpfte
er hinaus in's Freie und sprach zu seinen Thieren.

"Wo ist nun ihre Noth hin? sprach er, und schon athmete er selber von
seinem kleinen Überdrusse auf, - bei mir verlernten sie, wie mich
dünkt, das Nothschrein!

- wenn auch, leider, noch nicht das Schrein." Und Zarathustra hielt
sich die Ohren zu, denn eben mischte sich das I-A des Esels wunderlich
mit dem Jubel-Lärm dieser höheren Menschen.

"Sie sind lustig, begann er wieder, und wer weiss? vielleicht auf
ihres Wirthes Unkosten; und lernten sie von mir

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 0
Mieluummin elää jäässä kuin modernien hyveiden ja muiden etelätuulten joukossa!.
Page 1
4.
Page 5
.
Page 6
.
Page 7
Ja hän itse, niin kalpea, niin heikko, niin dekadentti.
Page 8
Nämä kaikki olivat keinoja tekemään voimakkaammaksi tuon ylen suuren ärtyisyyden.
Page 10
Illusoorinen voima on saavuttanut silloin huippunsa, samoin myös sulostuttava, _kirkastava_ voima.
Page 21
Ainoa jumala ja jumalan ainoa poika: molemmat _ressentimenti_tuotteita.
Page 22
o.
Page 25
Paavali on suurin kaikista koston apostoleista.
Page 26
Moraali: "ensimäisen kristityn" jokainen sana on valhetta, jokainen teko, minkä hän tekee, vaisto-vääryyttä, -- kaikki hänen arvonsa, kaikki hänen päämääränsä ovat vahingollisia, _mutta ketä hän vihaa, mitä hän vihaa, sillä on arvoa_.
Page 28
.
Page 30
.
Page 31
Olla tietoinen viidestä asiasta ja kevyellä kädellä ehkäistä, että tietää muuta.
Page 32
Jokainen usko itse on itsensä-kieltämisen, itsestäänvierautumisen ilmaisu.
Page 36
Se, joka oli _vaskea ikuisempi, imperium Romanum_, suuremmoisin organisatsiooni-muoto vaikeitten ehtojen alaisena, mitä tähän saakka on saavutettu, ja johon verrattuna kaikki edelläkäypä, kaikki sen jälkeinen on keskeneräistä työtä, hutiloimista, dilettantismia, -- nuo pyhät anarkistit ovat tehneet itselleen "hurskaan ansion" siitä, että ovat tuhonneet "maailman", se on _imperium Romanumin_, kunnes ei ollut kiveä kiven päällä, -- kunnes germaanitkin ja muut lurjukset saattoivat tulla sen herroiksi.
Page 37
.
Page 38
Saksalainen aateli on melkein poissa korkeamman kultuurin historiasta: syyn arvaa.
Page 39
Minä _tuomitsen_ kristinopin, minä lausun kristillistä kirkkoa vastaan hirvittävimmän kaikista syytöksistä, mitä yksikään syyttäjä milloinkaan on lausunut.
Page 40
.