Also sprach Zarathustra: Ein Buch für Alle und Keinen

By Friedrich Nietzsche

Page 142

meinen Liedern als mein Tanzbär tanzen.

Du glaubst nicht daran? Du schüttelst den Kopf? Wohlan! Wohlauf! Alter
Bär! Aber auch ich - bin ein Wahrsager."

Also sprach Zarathustra.



Gespräch mit den Königen

1.

Zarathustra war noch keine Stunde in seinen Bergen und Wäldern
unterwegs, da sahe er mit Einem Male einen seltsamen Aufzug. Gerade
auf dem Wege, den er hinabwollte, kamen zwei Könige gegangen, mit
Kronen und Purpurgürteln geschmückt und bunt wie Flamingo-Vögel: die
trieben einen beladenen Esel vor sich her. "Was wollen diese Könige
in meinem Reiche?" sprach Zarathustra erstaunt zu seinem Herzen und
versteckte Sich geschwind hinter einem Busche. Als aber die Könige bis
zu ihm herankamen, sagte er, halblaut, wie Einer, der zu sich allein
redet: "Seltsam! Seltsam! Wie reimt sich Das zusammen? Zwei Könige
sehe ich - und nur Einen Esel!"

Da machten die beiden Könige Halt, lächelten, sahen nach der Stelle
hin, woher die Stimme kam, und sahen sich nachher selber in's Gesicht.
"Solcherlei denkt man wohl auch unter uns, sagte der König zur
Rechten, aber man spricht es nicht aus."

Der König zur Linken aber zuckte mit den Achseln und antwortete: "Das
mag wohl ein Ziegenhirt sein. Oder ein Einsiedler, der zu lange unter
Felsen und Bäumen lebte. Gar keine Gesellschaft nämlich verdirbt auch
die guten Sitten."

"Die guten Sitten? entgegnete unwillig und bitter der andre König: wem
laufen wir denn aus dem Wege? Ist es nicht den `guten Sitten`? Unsrer
`guten Gesellschaft`?

Lieber, wahrlich, unter Einsiedlern und Ziegenhirten als mit unserm
vergoldeten falschen überschminkten Pöbel leben, - ob er sich schon
`gute Gesellschaft` heisst,

- ob er sich schon `Adel` heisst. Aber da ist Alles falsch und faul,
voran das Blut, Dank alten schlechten Krankheiten und schlechteren
Heil-Künstlern.

Der Beste und Liebste ist mir heute noch ein gesunder Bauer, grob,
listig, hartnäckig, langhaltig: das ist heute die vornehmste Art.

Der Bauer ist heute der Beste; und Bauern-Art sollte Herr sein! Aber
es ist das Reich des Pöbels, - ich lasse mir Nichts mehr vormachen.
Pöbel aber, das heisst: Mischmasch.

Pöbel-Mischmasch: darin ist Alles in Allem durcheinander, Heiliger und
Hallunke und Junker und Jude und jeglich Vieh aus der Arche Noäh.

Gute Sitten! Alles ist bei uns falsch und faul. Niemand weiss mehr
zu verehren: _dem_ gerade laufen wir davon. Es sind süssliche
zudringliche Hunde, sie vergolden Palmenblätter.

Dieser Ekel würgt mich, dass wir Könige selber falsch wurden,
überhängt und verkleidet durch alten vergilbten Grossväter-Prunk,
Schaumünzen für die Dümmsten und die Schlauesten, und wer heute Alles
mit der Macht Schacher treibt!

Wir _sind_ nicht die Ersten - und müssen es doch _bedeuten_: dieser
Betrügerei sind wir endlich satt und ekel geworden.

Dem Gesindel giengen wir aus dem Wege, allen diesen Schreihälsen und
Schreib-Schmeissfliegen, dem

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 1
Kutsun silloin sitä eläintä, sukua, yksilöä turmeltuneeksi, kun se kadottaa vaistonsa, kun se valitsee, kun se _pitää parempana_ sitä, mikä sitä vahingoittaa.
Page 3
.
Page 7
.
Page 8
Täällä käytetään sellaisia keinoja ikävää vastaan kuin kasuistiikkaa synnistä, itsekritiikkiä, omantunnoninkvisitsioonia; täällä ylläpidetään taukoamatta (rukouksella) mielenliikutusta _mahtavaa olentoa_ kohtaan, jota kutsutaan "jumalaksi"; täällä pidetään korkeinta saavuttamattomana, lahjana, "armona".
Page 11
.
Page 15
Omasta puolestani en epäile, että tuo runsas määrä sappea (ja vieläpä _espritä_) vasta kiihoitetusta kristillisestä propagandasta on siirtynyt mestarin tyyppiin: tunnetaanhan kylliksi kaikkien lahkolaisten empimättömyys, kun he tahtovat mestaristaan tehdä apologiansa.
Page 17
Käsite "ihmisen poika" ei ole konkreettinen persona, joka kuuluu historiaan, se ei ole mikään yksityinen, ainoastaan kerran sattuva, vaan "iankaikkinen" todenperäisyys, aikakäsitteestä vapautettu psykolooginen symbooli.
Page 19
Jokaisen hetken vaatima yritteliäisyys, jokainen vaisto, jokainen toiminnaksi muuttuva arvioiminen on tänään antikristillistä: minkälainen _valheellisuuden epäsikiö_ onkaan nykyajan ihminen, kun hän siitä huolimatta _ei häpeä_ vielä olla kristitty! -- 39.
Page 21
.
Page 24
_Häpeämätöntä_ roskaväkeä! He vertaavat itseään jo profeettoihin.
Page 25
.
Page 26
-- Tämä "jumala", jonka Paavali keksi itselleen, jumala, joka "saattaa maailman viisauden" (ahtaammassa merkityksessä nuo kaiken taikauskon molemmat suuret vastustajat, filologian ja lääketieteen) "häpeään", on todellisuudessa vain Paavalin jäntevä _päätös_ saattaa "maailman viisaus" häpeään: kutsua omaa tahtoaan "jumalaksi", _thora_, se on alkujuutalaista.
Page 29
.
Page 33
.
Page 34
.
Page 35
Mitään ei voi sitävastoin vähemmän sallia heille kuin rumia tapoja tai pessimististä katsomusta, silmää, joka _rumentaa_ --, tai edes suuttumusta olioiden yleiskuvasta.
Page 36
On täysi oikeus pitää _kristittyä ja anarkistia_ yhtäläisinä: heidän tarkoituksensa, heidän vaistonsa tähtää turmelemiseen.
Page 37
-- Ja Epikuros olisi voittanut, jokainen kunnioitettava henki Rooman valtakunnassa oli epikuurolainen: _silloin ilmestyi Paavali_.
Page 39
Synnin madon esimerkiksi: tällä hädänalaisuudella on vasta kirkko rikastuttanut ihmiskuntaa! -- "Sielujen yhtäläisyys jumalan edessä", tämä valheellisuus, tämä kaikkien halpamielisten _kaunan tekosyy_, tämä käsitteen räjähdysaine, joka viimein on käynyt vallankumoukseksi, moderniksi ideaksi ja koko yhteiskuntajärjestyksen alenemisperiaatteeksi, -- on _kristillistä_ dynamiittia.
Page 40
.