Ainsi Parlait Zarathoustra

By Friedrich Nietzsche

Page 95

que la volonté créatrice ajoute: "Mais c'est ainsi que je le
voulais!"

Jusqu'à ce que la volonté créatrice ajoute: "Mais c'est ainsi que je le
veux! C'est ainsi que je le voudrai."

A-t-elle cependant déjà parlé ainsi? Et quand cela arrivera-t-il? La
volonté est-elle déjà délivrée de sa propre folie?

La volonté est-elle déjà devenue, pour elle-même, rédemptrice et
messagère de joie? A-t-elle désappris l'esprit de vengeance et tous
les grincements de dents?

Et qui donc lui a enseigné la réconciliation avec le temps et quelque
chose de plus haut que ce qui est réconciliation?

Il faut que la volonté, qui est la volonté de puissance, veuille
quelque chose de plus haut que la réconciliation, - : mais comment?
Qui lui enseignera encore à vouloir en arrière?

Mais en cet endroit de son discours, Zarathoustra s'arrêta soudain,
semblable à quelqu'un qui s'effraie extrêmement. Avec des yeux
épouvantables, il regarda ses disciples; son regard pénétrait comme une
flèche leurs pensées et leurs arrière-pensées. Mais au bout d'un
moment, il recommença déjà à rire et il dit avec calme:

"Il est difficile de vivre parmi les hommes, parce qu'il est si
difficile de se taire. Surtout pour un bavard." -

Ainsi parla Zarathoustra. Mais le bossu avait écouté la conversation
en se cachant le visage; lorsqu'il entendit rire Zarathoustra, il éleva
son regard avec curiosité et dit lentement:

"Pourquoi Zarathoustra nous parle-t-il autrement qu'à ses disciples?"

Zarathoustra répondit: "Qu'y a-t-il là d'étonnant? Avec des bossus on
peut bien parler sur un ton biscornu!"

"Bien! dit le bossu; et avec des élèves on peut faire le pion.

Mais pourquoi Zarathoustra parle-t-il autrement à ses disciples qu'à
lui-même?"





DE LA SAGESSE DES HOMMES


Ce n'est pas la hauteur: c'est la pente qui est terrible!

La pente d'où le regard se précipite dans le _vide_ et d'où la main se
tend vers le _sommet_. C'est là que le vertige de sa double volonté
saisit le coeur.

Hélas! mes amis, devinez-vous aussi la double volonté de mon coeur?

Ceci, ceci est _ma_ pente et mon danger que mon regard se précipite
vers le sommet, tandis que ma main voudrait s'accrocher et se soutenir
- dans le vide!

C'est à l'homme que s'accroche ma volonté, je me lie à l'homme avec des
chaînes, puisque je suis attiré vers le Surhumain; car c'est là que
veut aller mon autre volonté.

Et c'est _pourquoi_ je vis aveugle parmi les hommes, comme si je ne les
connaissais point: afin que ma main ne perde pas entièrement sa foi en
les choses solides.

Je ne vous connais pas, vous autres hommes: c'est là l'obscurité et la
consolation

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 3
Sitten hän puhui näin: Ihminen on nuora, solmittu eläimen ja yli-ihmisen väliin, -- nuora pohjattomuuden yli.
Page 7
mutta palasi pian takaisin ja tarjosi Zarathustralle leipää ja viiniä.
Page 9
enää tahdo kutsua herraksi ja jumalaksi? "Sinun-täytyy" on sen suuren lohikäärmeen nimi.
Page 11
Juopuneelta ilolta ja itsensä-kadottamiselta tuntui minusta kerran maailma.
Page 22
pakenee kaikki suuri: kaukana turulta ja maineesta asuivat ammoisista ajoista uusien arvojen keksijät.
Page 28
"Katso, juuri nyt tuli maailma täydelliseksi!" -- näin ajattelee jokainen nainen, kun hän tottelee täydestä rakkaudesta.
Page 45
Ja senvuoksi siedettiin teidän epäuskoannekin, koska se oli kokkapuhetta ja kiertotie kansaan.
Page 66
"Mutta miksi Zarathustra puhuu toisin koulupojilleen -- kuin itselleen?" -- Ihmisviisaudesta.
Page 67
Mitä minulle tapahtui, ystäväni? Te näette minut huolestuneena, karkoitettuna, vastahakoisen-kuuliaisena, valmiina lähtemään -- oi, lähtemään teidän luotanne! Niin, vielä kerran Zarathustran täytyy yksinäisyyteensä: mutta haluttomana menee karhu tällä kertaa luolaansa! Mitä minulle tapahtui? Kuka tämän käski? -- Oi, minun suuttunut valtiattareni tahtoo niin, se puhui minulle; enkö minä ole jo kerran sanonut teille sen nimeä? Eilen iltapuolella puhui minulle minun _hiljaisin hetkeni:_ se on minun hirvittävän valtiattareni nimi.
Page 69
" -- Ja jälleen se nauroi ja pakeni: silloin kävi ympärilläni hiljaiseksi ikäänkuin hiljaisuus olisi ollut kaksinkertainen.
Page 78
Muutamat heistä tahtovat, mutta useimmat tulevat vain tahdotuiksi.
Page 81
Sanoilla ja arvoilla kalisten minä petän juhlalliset Vartiat: minun tahtoni ja päämaalini on välttävä kaikki nuo vakaat vaarinpitäjät.
Page 113
Ja kun molemmat olivat täten vaieten koonneet.
Page 126
Senvuoksi paimenet kutsuivat tätä laaksoa: Käärmeen-kuolemaksi.
Page 135
Sillä välin olivat kokoontuneet nousseet istualtaan ja odottivat kunnioituksella, että Zarathustra puhuisi.
Page 139
Nyt vasta tulee suuri keskipäivä, nyt vasta tulee korkeampi ihminen -- herraksi! Ymmärsittekö te tämän sanan, oi veljeni? Te peljästytte: pyörryttääkö teidän sydäntänne? Ammoittaako tässä pohjattomuus teitä vastaan? Haukkuuko helvetinkoira teille täällä? No niin! Hyvä! Te korkeammat ihmiset.
Page 142
Kissojen lailla ne köyristeleivät, ne kehräävät sisällisesti läheisestä onnestaan, -- kaikki hyvät oliot nauravat.
Page 148
Sela.
Page 152
Hän ei puhu: paitsi että hän maailmalle, jonka hän loi, sanoo aina "jaa": näin hän ylistää maailmaansa.
Page 154
Ja mitä te luulette, että silloin tapahtui? Niin pian kuin korkeammat ihmiset kuulivat hänen kysymyksensä, tulivat he yhdellä erää tietoon muutoksestaan ja elpymisestään ja siitä, ken.