Ainsi Parlait Zarathoustra

By Friedrich Nietzsche

Page 93

infirme à rebours qui avait de tout trop peu et trop d'une
chose.

Lorsque Zarathoustra eut ainsi parlé au bossu et à ceux dont le bossu
était l'interprète et le mandataire, il se tourna du côté de ses
disciples, avec un profond mécontentement, et il leur dit:

En vérité, mes amis, je marche parmi les hommes comme parmi des
fragments et des membres d'homme!

Ceci est pour mon oeil la chose la plus épouvantable que de voir les
hommes brisés et dispersés comme s'ils étaient couchés sur un champ de
carnage.

Et lorsque mon oeil fuit du présent au passé, il trouve toujours la
même chose: des fragments, des membres et des hasards épouvantables -
mais point d'hommes!

Le présent et le passé sur la terre - hélas! mes amis - voilà pour
_moi_ les choses les plus insupportables; et je ne saurais point vivre
si je n'étais pas un visionnaire de ce qui doit fatalement venir.

Visionnaire, volontaire, créateur, avenir lui-même et pont vers
l'avenir - hélas! en quelque sorte aussi un infirme, debout sur ce
pont: Zarathoustra est tout cela.

Et vous aussi, vous vous demandez souvent: "Qui est pour nous
Zarathoustra? comment pouvons-nous le nommer?" Et comme chez moi, vos
réponses ont été des questions.

Est-il celui qui promet ou celui qui accomplit? un conquérant ou bien
un héritier? l'automne ou bien le soc d'une charrue? un médecin ou bien
un convalescent?

Est-il poète ou bien dit-il la vérité? est-il libérateur ou dompteur?
bon ou méchant?

Je marche parmi les hommes, fragments de l'avenir: de cet avenir que je
contemple dans mes visions.

Et toutes mes pensées tendent à rassembler et à unir en une seule chose
ce qui est fragment et énigme et épouvantable hasard.

Et comment supporterais-je d'être homme, si l'homme n'était pas aussi
poète, devineur d'énigmes et rédempteur du hasard!

Sauver ceux qui sont passés, et transformer tout "ce qui était" en "ce
que je voudrais que ce fût"! - c'est cela seulement que j'appellerai
rédemption!

Volonté - c'est ainsi que s'appelle le libérateur et le messager de
joie. C'est là ce que je vous enseigne, mes amis! Mais apprenez cela
aussi: la volonté elle-même est encore prisonnière.

Vouloir délivre: mais comment s'appelle ce qui enchaîne même le
libérateur?

"Ce fut": c'est ainsi que s'appelle le grincement de dents et la plus
solitaire affliction de la volonté. Impuissante envers tout ce qui a
été fait - la volonté est pour tout ce qui est passé un méchant
spectateur.

La volonté ne peut pas vouloir agir en arrière; ne pas pouvoir briser
le temps et le désir du temps, - c'est là la plus solitaire affliction
de la

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 8
Mikä on raskasta? niin kysyy kantavainen henki, niin polvistuu hän, kamelin lailla, ja tahtoo tulla hyvin kuormitetuksi.
Page 9
Veljeni, miksi tarvitaan jalopeuraa hengessä? Miksei kuormaeläimessä ole kylliksi, joka kieltäytyy ja on kuuliainen? Luoda uusia arvoja -- sitä ei voi jalopeurakaan: mutta luoda itselleen vapauden uuteen luomiseen -- sen voi jalopeuran voima.
Page 12
Liian hyvin tiedän myöskin, mihin he itse parhaiten uskovat.
Page 34
NÄIN.
Page 40
Mutta veri on huonoin todistus totuudesta.
Page 42
Vastahakoiseksi käy liekki, kun he asettavat kosteat sydämensä tulen ääreen, itse henki porisee ja höyryää, missä roskaväki astuu tulen luo.
Page 44
Että he puhuvat elämälle mieliksi, vaikkakin istuvat luolassaan, nuo myrkkyhämähäkit, ja kääntyvät pois elämästä: se johtuu siitä, että he tahtovat tehdä sillä pahaa.
Page 46
Ja minunkin sieluni on rakastavaisen laulu.
Page 56
Auringon janon suutelemaksi ja imemäksi se _tahtoo_ tulla; ilmaksi se _tahtoo_ tulla ja korkeudeksi ja valon uraksi ja itse valoksi! Totisesti, auringon lailla minä rakastan elämää ja kaikkia syviä meriä.
Page 76
Viskata itseni sinun korkeuteesi -- se on _minun_ syvyyteni! Kätkeä itseni sinun puhtauteesi -- se on _minun_ viattomuuteni! Jumalan kätkee hänen kauneutensa: _niin_ sinä kätket tähtesi.
Page 83
" Vielä äsken minä näin heidän varhain juoksevan ulos urhoollisin jaloin: mutta heidän tietonsa jalat.
Page 89
Hekuma: vapaille sydämille viaton ja vapaa, maan yrttitarha-onni, kaiken tulevaisuuden kiitollisuuden-ylenpalttisuus siirrettynä nykyisyyteen.
Page 97
Mutta senvuoksi ei maailma itse ole mikään likainen hirviö! Siinä on viisautta, että maailmassa on paljon sellaista, mikä löyhkää pahalle: inho itse luo siivet ja lähdettä-aavistavat voimat! Parhaimmassakin on vielä jotakin inhoittavaa, ja parhain on vielä jotakin, joka täytyy tulla voitetuksi! -- Oi veljeni, siinä on paljon viisautta, että maailmassa on paljon likaa! -- 15.
Page 103
Kaikki kuolee, kaikki jälleen kukkii; iankaikkisesti kulkee olemisen vuosi.
Page 119
Siihen näet oli pureutunut kiinni kymmenen veri-iiliä.
Page 127
"Liian kauan on myönnetty oikeus näiden pienten ihmisten puolelle: _niin_ annettiin heille viimein myöskin valta -- nyt he opettavat: hyvää on ainoastaan se, mitä pienet ihmiset kutsuvat hyväksi! "Ja 'totuus' on tänään se, mitä saarnaaja puhui, joka itse oli heistä syntyisin, tuo pienten ihmisten kummallinen pyhimys ja puoltaja, joka todisti itsestään: 'minä olen totuus.
Page 132
Perkele itse on kenties -- nahka.
Page 139
Pahin on välttämätön yli-ihmisen parhaimpaan.
Page 153
"Eikö täydellinen viisas kulje kernaasti käyrimpiä teitä? Silminnäkö opettaa meitä, oi Zarathustra, -- _sinun_ silminnäkijöitäsi!" -- "Ja sinä itse viimeiseksi, puhui Zarathustra ja kääntyi rumimman ihmisen puoleen, joka yhä vielä makasi maassa, käsi ojennettuna ylös aasia kohti (hän juotti sille näet viiniä).
Page 155
Mutta Zarathustra pani kolmannen kerran käden suulleen ja puhui: _"Tulkaa! Tulkaa! Tulkaa! Vaeltakaamme nyt! Hetki on saapunut: vaeltakaamme yöhön!"_ 3.