Ainsi Parlait Zarathoustra

By Friedrich Nietzsche

Page 8

ne parle pas à leurs sens.
Pour les hommes, je tiens encore le milieu entre un fou et un cadavre.

Sombre est la nuit, sombres sont les voies de Zarathoustra. Viens,
compagnon rigide et glacé! Je te porte à l'endroit où je vais
t'enterrer de mes mains."


8.


Quand Zarathoustra eut dit cela à son coeur, il chargea le cadavre sur
ses épaules et se mit en route. Il n'avait pas encore fait cent pas
qu'un homme se glissa auprès de lui et lui parla tout bas à l'oreille -
et voici! celui qui lui parlait était le bouffon de la tour.

"Va-t'en de cette ville, ô Zarathoustra, dit-il, il y a ici trop de
gens qui te haïssent. Les bons et les justes te haïssent et ils
t'appellent leur ennemi et leur contempteur; les fidèles de la vraie
croyance te haïssent et ils t'appellent un danger pour la foule. Ce
fut ton bonheur qu'on se moquât de toi, car vraiment tu parlais comme
un bouffon. Ce fut ton bonheur de t'associer au chien mort; en
t'abaissant ainsi, tu t'es sauvé pour cette fois-ci. Mais va-t'en de
cette ville - sinon demain je sauterai par-dessus un mort."

Après avoir dit ces choses, l'homme disparut; et Zarathoustra continua
son chemin par les rues obscures.

A la porte de la ville il rencontra les fossoyeurs: ils éclairèrent sa
figure de leur flambeau, reconnurent Zarathoustra et se moquèrent
beaucoup de lui. "Zarathoustra emporte le chien mort: bravo,
Zarathoustra s'est fait fossoyeur! Car nous avons les mains trop
propres pour ce gibier. Zarathoustra veut-il donc voler sa pâture au
diable? Allons! Bon appétit! Pourvu que le diable ne soit pas plus
habile voleur que Zarathoustra! - il les volera tous deux, il les
mangera tous deux!" Et ils riaient entre eux en rapprochant leurs
têtes.

Zarathoustra ne répondit pas un mot et passa son chemin. Lorsqu'il eut
marché pendant deux heures, le long des bois et des marécages, il avait
tellement entendu hurler des loups affamés que la faim s'était emparée
de lui. Aussi s'arrêta-t-il à une maison isolée, où brûlait une
lumière.

"La faim s'empare de moi comme un brigand, dit Zarathoustra? Au milieu
des bois et des marécages la faim s'empare de moi, dans la nuit
profonde.

Ma faim a de singuliers caprices. Souvent elle ne me vient qu'après le
repas, et aujourd'hui elle n'est pas venue de toute la journée: où donc
s'est elle attardée?"

En parlant ainsi, Zarathoustra frappa à la porte de la maison. Un
vieil homme parut aussitôt: il portait

Last Page Next Page

Text Comparison with Antikristus Arvostelukoe kristinopista

Page 1
Surkuteltavin esimerkki tästä on Pascalin turmeltuminen, hänen, joka uskoi perisynnin turmelleen hänen järkensä, vaikka hänen järkensä olikin hänen kristinuskonsa turmelema! -- 6.
Page 2
Elämänvaisto vaatii todellakin, että etsitään keino, jolla kerrankin saadaan puhkaistuksi se säälin sairaloinen ja vaarallinen patoutuminen, josta Schopenhauer (ja valitettavasti kyllä kirjallinen ja taiteellinen dekadensimmekin, Pietarista Parisiin, Tolstoista Wagneriin) on todistuksena.
Page 4
13.
Page 7
Nämä kutoivat verkkojaan niin kauan hänen ympärilleen, että hänestä itsestään, heidän liikkeittensä hypnotiseeraamana, tuli hämähäkki, tuli metafyysikko.
Page 11
Vanha jumala ei _kyennyt_ enää mihinkään, mihin hän muinoin kykeni.
Page 13
Niin _väärästä_ maaperästä, jossa jokaista luontoa, jokaista luonnollista arvoa, jokaista realiteettia hallitsevan luokan syvimmät vaistot vastustivat, nousi _kristinoppi_, tähän saakka saavuttamaton verivihollisuuden muoto todellisuutta kohtaan.
Page 14
Nämä ovat ne kaksi _fysioloogista realiteettia_, joiden varassa ja joista lunastusoppi on noussut.
Page 15
Toisinaan ammottaa ristiriita vuori-, meri- ja kenttäsaarnaajan välillä, jonka hahmo on miellyttävä kuin Buddha hyvin vähän intialaisella maaperällä, ja ryntäysfanaatikon, teoloogien ja pappien verivihollisen, jonka Renanin häijyys on ihannoinut "_ivan suureksi mestariksi_".
Page 17
Se on käytäntö, minkä hän jätti ihmiskunnalle: hänen menettelynsä tuomarien edessä, vartiain edessä, syyttäjien ja kaiken pilkan ja ivan edessä, -- hänen menettelynsä ristillä.
Page 18
Ja hän rukoilee, hän kärsii, hän rakastaa niiden kanssa, _niissä_, jotka tekevät hänelle pahaa.
Page 20
.
Page 22
edellytystä kultuurin jokaista kohottamista, sen elinvoiman jokaista enentämistä vastaan, -- se on joukkojen _ressentimentistä_ takonut itselleen _pääaseen meitä_ vastaan, kaikkea ylhäistä, iloista, ylevämielistä vastaan maan päällä, meidän onneamme vastaan maan päällä.
Page 25
Jokainen kirja käy puhtaaksi, jos juuri on lukenut uutta testamenttia: luin, antaakseni esimerkin, ihastuksella heti Paavalin jälkeen tuota rakastettavinta, ylimielisintä pilkkaajaa Petroniusta, josta voisi sanoa samaa, mitä Domenico Boccaccio kirjoitti Parman herttualla Cesare Borgiasta: "é tutto festo" -- kuolemattoman terve, kuolemattoman iloinen ja sopusointuinen.
Page 26
rehellisyyden, hengen, miehekkyyden ja uljuuden, kauneuden ja sydämen vapauden, aivan yksinkertaisesti "maailmaa", -- _pahaa itsessään_.
Page 27
.
Page 28
-- Pois lääkärit! _Yksi vapahtaja tarvitaan_.
Page 29
tämä oli kaava,.
Page 33
Päinvastoin, herrani! Juutalaisvihollinen ei suinkaan käy säädyllisemmäksi senvuoksi, että hän valhettelee periaatteesta.
Page 37
-- Ja tätä ei yhtenä yönä hävittänyt luonnonmullistus.
Page 40
.