Ainsi Parlait Zarathoustra

By Friedrich Nietzsche

Page 48

aux heures où votre esprit veut parler en
symboles: c'est là qu'est l'origine de votre vertu.

C'est là que votre corps est élevé et ressuscité; il ravit l'esprit de
sa félicité, afin qu'il devienne créateur, qu'il évalue et qu'il aime,
qu'il soit le bienfaiteur de toutes choses.

Quand votre coeur bouillonne, large et plein, pareil au grand fleuve,
bénédiction et danger pour les riverains: c'est alors l'origine de
votre vertu.

Quand vous vous élevez au-dessus de la louange et du blâme, et quand
votre volonté, la volonté d'un homme qui aime, veut commander à toutes
choses: c'est là l'origine de votre vertu.

Quand vous méprisez ce qui est agréable, la couche molle, et quand vous
ne pouvez pas vous reposer assez loin de la mollesse: c'est là
l'origine de votre vertu.

Quand vous n'avez plus qu'une seule volonté et quand ce changement de
toute peine s'appelle nécessité pour vous: c'est là l'origine de votre
vertu.

En vérité, c'est là un nouveau "bien et mal"! En vérité, c'est un
nouveau murmure profond et la voix d'une source nouvelle!

Elle donne la puissance, cette nouvelle vertu; elle est une pensée
régnante et, autour de cette pensée, une âme avisée: un soleil doré et
autour de lui le serpent de la connaissance.


2


Ici Zarathoustra se tut quelque temps et il regarda ses disciples avec
amour. Puis il continua à parler ainsi, - et sa voix s'était
transformée:

Mes frères, restez fidèles à la terre, avec toute la puissance de votre
vertu! Que votre amour qui donne et votre connaissance servent le sens
de la terre. Je vous en prie et vous en conjure.

Ne laissez pas votre vertu s'envoler des choses terrestres et battre
des ailes contre des murs éternels! Hélas! il y eut toujours tant de
vertu égarée!

Ramenez, comme moi, la vertu égarée sur la terre - oui, ramenez-la vers
le corps et vers la vie; afin qu'elle donne un sens à la terre, un sens
humain!

L'esprit et la vertu se sont égarés et mépris de mille façons
différentes. Hélas! dans notre corps habite maintenant encore cette
folie et cette méprise: elles sont devenues corps et volonté!

L'esprit et la vertu se sont essayés et égarés de mille façons
différentes. Oui, l'homme était une tentative. Hélas! combien
d'ignorances et d'erreurs se sont incorporées en nous!

Ce n'est pas seulement la raison des millénaires, c'est aussi leur
folie qui éclate en nous. Il est dangereux d'être héritier.

Nous luttons encore pied à pied avec le géant hasard et, sur toute
l'humanité, jusqu'à présent le non-sens régnait encore.

Que votre esprit et votre vertu servent le sens

Last Page Next Page

Text Comparison with Näin puhui Zarathustra Kirja kaikille eikä kenellekään

Page 4
Jo on aika, että ihminen istuttaa korkeimman toiveensa idun.
Page 10
Kun sitten yö saapuu, kavahdan minä visusti itseni huutamasta unta tyköni! Ei hän tahdo tulla kutsutuksi, uni, hyveiden herra! Vaan mietiskelen, mitä olen päivällä tehnyt ja ajatellut.
Page 12
Aistien silmillä etsii myöskin Itse, hengen korvilla sekin kuuntelee.
Page 13
Kiertotie minun päämaaliini.
Page 14
Kunniakasta on omistaa monta hyvettä, mutta vaikea osa se on; ja moni läksi erämaahan ja surmasi itsensä, koska hän väsyi olemaan hyveiden taisteluna ja taistelutantereena.
Page 31
jonka tulee valaista teitä korkeammille teille.
Page 33
Korotettu on silloin teidän ruumiinne ja ylösnoussut; riemullaan se haltioi hengen, jotta siitä tulee luova ja arvioiva ja rakastava ja kaikkien kappaleiden hyväntekijä.
Page 41
"Me emme pure ketään ja väistämme sitä, joka tahtoo purra; ja kaikessa meillä on se mielipide, mikä meille annetaan.
Page 58
Oi, miten väsynyt minä olen kaikkeen tuohon riittämättömään, jonka välttämättä tulee olla tapahtumus! Oi, miten väsynyt minä olen runoilijoihin! -- Kun Zarathustra puhui näin, suuttui hänen oppilaansa häneen, mutta hän vaikeni.
Page 63
"Minä näen ja näin kehnompaa ja paljon niin innoittavaa, etten tahtoisi kaikesta puhua, enkä muutamista edes vaieta: nimittäin ihmisiä, joilta puuttui kaikkea, paitsi että heillä yhtä on liian paljon, -- ihmisiä, jotka eivät ole mitään muuta kuin suuri silmä tai suuri suuri suu tai suuri vatsa tai joku muu suuri -- päinvastaisiksi raajarikoiksi minä kutsun niitä.
Page 92
Koettelemista ja kysymistä oli minun kaikki kulkuni: -- ja totisesti, myöskin vastaamaan täytyy _oppia_ sellaisiin kysymyksiin! Mutta se -- on minun makuni: -- ei hyvä, ei huono, mutta _minun_ makuni, jota minä en enää häpeä enkä pidä salassa.
Page 95
Kerran _uskottiin_ tietäjiin ja tähteinselittäjiin: ja _siksi_ uskottiin "kaikki on kohtaloa: sinun tulee, sillä sinun täytyy!" Mutta sitten epäiltiin kaikkia tietäjiä ja tähteinselittäjiä: ja _siksi_ uskottiin "_kaikki_ on vapautta: sinä voit, sillä sinä tahdot!" Oi veljeni, tähdistä ja tulevaisuudesta on tähän saakka ollut vain luuloja, ei tietoa! ja _siksi_ on tähän saakka hyvästä ja pahasta ollut vain luuloja, ei tietoa! 10.
Page 100
Ja menetetty olkoon meille se päivä, jolloin ei ainakin kerran tanssittu! Ja väärä olkoon meille jokainen totuus, jonka ohella ei ainakin yhtä naurua syntynyt! 24.
Page 105
Näin päättyy Zarathustran käyminen perikatoon.
Page 106
Oi sieluni, yltäkylläisenä ja raskaana sinä seisot nyt tuossa, viiniköynnös paisuvin utarein ja sullotuin ruskein kulta-viinirypälein: -- -- onnesi sullomin ja pusertamin, runsaudesta odottaen ja häveliäänä vielä odotuksestasi.
Page 123
Pistää paisunutta vatsaan, sitä minä kutsun kelpo ajankulukkeeksi.
Page 144
tätä pahaa henkeä vastaan.
Page 156
Ah! Ah! Joko te lensitte kyllin korkealle? Te tanssitte: mutta sääri ei ole kuitenkaan siipi.
Page 158
"Mutta vielä minulta puuttuu oikeat ihmiseni!" -- Näin puhui Zarathustra; mutta silloin tapahtui, että hän kuuli ikäänkuin lukemattomien lintujen parveilevan ja liihoittelevan ympärillään, -- mutta niin monien siipien suhina ja tungos hänen päänsä ympärillä oli niin suuri, että hän sulki silmänsä.
Page 159
"Minun viimeiseen syntiini? huusi Zarathustra ja nauroi suuttuneena omia sanojansa: mikä minulle sitten säästettiin viimeiseksi synnikseni?" -- Ja vielä kerran Zarathustra vaipui ajatuksiinsa ja istuutui jälleen suurelle kivelle ja mietiskeli.